Aloitin lukumaratoonaamisen klo 16.10, mutta totta puhuen tuntuu etten ole saanut paljoa luettua. Tosin yhdessä välissä en meinannut saada lukurauhaa, joten se jarrutteli mukavasti lukemistani.
Minulla ei ole mitään tiettyjä kirjoja määrättynä, joita luen: luen vain fiiliksen mukaan ja koetan ottaa rennosti.
(Oonko ainoa, jonka mielestä tabletilla on pirun ärsyttävää kirjottaa tai ylipäätänsäkin tehdäyhtikäs mitään TV-sarjojen ja elokuvien katselemista lukuunottamatta? Kone nimittäin hajosi muutama päivä sitten...)
1. Päivitys klo 0.53
Percy Jackson and The Greek Gods luettu loppuun sekä Ette te minua tunne -kirja on loppusuorilla. Kirja on ollut hyvin koukuttava, mutta myös synkkä ja toivon tosiaa kirjalle onnellista loppua. Sen verran masentava kirja, mutta pidän päähenkilön erikoisesta ajatusmaailmasta.
Sivuja luettu: 277
2. Päivitys klo 3.50
Luin Ette te minua tunne -kirjan loppuun ja pidin siitä kovasti. Kirjan tunnelma oli synkkä, mutta voinen sanoa pitäneeni tarinan lopusta.
Aloittelin John Greenin Kaikki viimeiset sanat -kirjaa ja haluaisin mielläni lukea sitä nyt, kun kirja vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, mutta vahingossa nukahdinkin jo hetkeksi niin kaipa tässä kannattaisi mennä nukkumaan ja jatkaa huomenna.
Sivuja luettu: 408
3. Päivitys klo 14.00
Sain juuri luettua John Greenin Kaikki viimeiset sanat loppuun. Yllätyin kirjasta, positiivisesti, ja oletin sen olevan aivan erilainen.
Sivuja luettu: 647
4. Päivitys klo 15.16
Luin viidennen muumikirjan, vaarallisen juhannuksen, ja pidin siitä kovasti. Mieleeni tuli, kun lapsena katsoin muumijaksoa, jossa olivat nämä tapahtumat.
Nyt vielä olisi vajaa tunti lukumaratoonia jäljellä ja ajattelin aloitella jotain paksumpaa romaania - en kuitenkaan ehtisi enää saada mitään lyhyempää kirjaa luettua loppuun.
Sivuja luettu: 779
5. Päivitys klo 16.10
Lukumaratooni on nyt minun osaltani ohi. Luin tässä vielä lopuksi muutama kymmentä sivua viidettä aaltoa.
Lukumaratoonaaminen oli miellyttävä kokemus ja aion osallistua lukumaratooneihin jatkossakin.
Sivuja luettu: 827
Rick Riordan - Percy Jackson and the Greek Gods: 71 sivua
David Klass - Ette te minua tunne: 253 sivua
John Green - Kaikki viimeiset sanat: 323 sivua
Tove Jansson - Vaarallinen juhannus: 132 sivua
Rick Yancey - 5. aalto: 48 sivua
Yhteensä: 827 sivua
lauantai 27. kesäkuuta 2015
torstai 25. kesäkuuta 2015
Kesän lukumaraton
Päätin osallistua nyt ihan viime hetkillö Blogistanian kesälukumaratoniin, jonka järjestää Hyllytontun höpinöitä -blogi. Maratoniin voi osallistua ilmottautumalla täällä. Maratooni on siis ihan huomenna ja ideana on lukea 24h ajan mahdollisimman paljon.
Itselleni tämä on ensimmäinen lukumaratoonini. Ilmottauduin kyllä ystävänpäivän lukumaratooniin, mutta tulin juuri silloin kipeäksi eikä lukemisesta tullut yhtikäs mitään. Joten lasken tämän ensimmäiseksi lukumaratooniksini. Totta puhuen, olen aika innoistani tästä.
En oikeastaan ole ehtinyt kunnolla miettiä, mitä tulen lukemaan maratoonissa, mutta suunnitelmissa olisi tällä hetkellä pienentää kirjaston lainakasaa yöpöydältäni.
Onnea muillekkin maratoonaajille!
lauantai 20. kesäkuuta 2015
Piper Kerman - Orange Is The New Black: Vuosi vankilassa
Kirjan nimi: Orange Is The New Black: Vuosi vankilassa
Kirjailija: Piper Kerman
Kustantaja: Otava
Sivuja: 461
Lukuhaaste: "A book based on a true story"
Kustantaja: Otava
Sivuja: 461
Lukuhaaste: "A book based on a true story"
Arvosana: ★★★☆☆
"Tavallinen" nainen vankilassa - Piper Kermanin tositarina itkettää ja naurattaa!
Uranainen, parisuhteessa elävä Piper Kerman joutuu vankilaan nuoruudeen virheistään - huumerahojen salakuljetuksesta 10 vuotta sitten.
Hyvän kasvatuksen saanut Piper kohtaa vankilassa naisia kaikista sosiaalisista luokista, ja hänen on opeteltava rangaistuslaitoksen kirjoitamattomat säännöt. Miten kaltereiden takana selviää? Kuinka poikaystävä, perhe ja työkaverit suhtautuvat? Voiko muiden vankien kanssa ystävystyä?
Piperin tarina tarjoaa harvinaisen näkökulman amerikkalaiseen naisvankilaan. Kirjan pohjalta on tehty Netflixin suosittu tv-sarja."
Olen nyt ollut todella laiskalla päällä. Tämänkin kirjan olen lukenut lähestulkoon pari kuukautta sitten, mutta ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista motivaatiota kirjoittaa arvostelua tästä - tai oikeastaan mistään lukemastani kirjasta - vaikka kyllä sitä sanottavaa on.
Ensinnäkin, minusta on aina hämärää ja vaikeaa arvioida kirjoja, joiden tapahtumat ovat todellakin tapahtuneet. Arvostelenko tässä nyt, kuinka kiinnostava elämä ihmisellä on ollut jossain tietyssä elämänvaiheessa vai kirjottajantaitoa? Jep, minusta se on ainakin hämmentävää.
Kirjan idena oli siis Piperin olo amerikkalaisessa vankilassa. Hän sai tilannettaan tähden todella lyhyen vankeustuomion ja hänellä oli paljon lyhyempi vankeustuomio kuin monella muulla, jotka olivat tehneet pienempiä rikoksia.
Amerikkalaisista vankiloista oli kiinnostavaa lukea ja kuulla. Ennen kirjan lukemista, minulla ei ollut mitään tietoa niistä. Ne kuulostivat karmeilta paikoilta ja niissä olisi paljon parantamisen varaa. Tuntui myös ihan järkyttävältä, kuinka pitkiä aikoja "pikkurikoksista" joutui vankilaan Yhdysvalloissa. Kuten Kerman itse mainitsikin, monelle vankilaan joutuneelle naiselle olisi hyyödyllisempää että häntä autettaisiin saamaan elämä raiteilleen kuin että heidät vain tuupataan vankilaan.
Jokseen ärsyynnyin itse Piper Kermaniin kirjassa: sain sellaisen kuvan, että häntä suosittiin ja hän sai pieniä etuuksia vankilassa ollessaan, koska hänellä oli vaalea iho sekä hiukset ja kun hän ei vaikuttanut tyypilliseltä rikolliselta.
Keskivaiheilla kirja meni tylsähköksi, sillä siinä ei tuntunut oikein tapahtuvan mitään ja lukeminen jumittui. Lukujumin aikana avasin koneen ja päätin kattoa pari jaksoa itse sarjasta. TV-sarja eroaa kirjasta aikalailla ja huomaa että sarja on ottanut kirjasta aika paljon pelkästään vaikutteita ja sen teossa on otettu vapaat kädet käyttöön. Kirjassa tapahtuvat asiat sarjassa tapahtuu eri henkilöille, sarjassa näemme Kermanin ex-tyttöystävää Alexia (jonka nimi kirjassa oli Nora) enemmän, jonka takia Kerman joutui vankilaan ja nämä kohtaamiset naisten välillä tekevät sarjasta mielenkiintoisen. Mielestäni TV-sarja on kirjaa parempi.
Kirja oli ihan viihdyttävä opus, mutta ei mitenkään erityisen vaikuttava. Lukekaa ihmeessä, jos olette kiinnostuneita amerikkalaisesta vankilasysteemistä.
"Tavallinen" nainen vankilassa - Piper Kermanin tositarina itkettää ja naurattaa!
Uranainen, parisuhteessa elävä Piper Kerman joutuu vankilaan nuoruudeen virheistään - huumerahojen salakuljetuksesta 10 vuotta sitten.
Hyvän kasvatuksen saanut Piper kohtaa vankilassa naisia kaikista sosiaalisista luokista, ja hänen on opeteltava rangaistuslaitoksen kirjoitamattomat säännöt. Miten kaltereiden takana selviää? Kuinka poikaystävä, perhe ja työkaverit suhtautuvat? Voiko muiden vankien kanssa ystävystyä?
Piperin tarina tarjoaa harvinaisen näkökulman amerikkalaiseen naisvankilaan. Kirjan pohjalta on tehty Netflixin suosittu tv-sarja."
Olen nyt ollut todella laiskalla päällä. Tämänkin kirjan olen lukenut lähestulkoon pari kuukautta sitten, mutta ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista motivaatiota kirjoittaa arvostelua tästä - tai oikeastaan mistään lukemastani kirjasta - vaikka kyllä sitä sanottavaa on.
Ensinnäkin, minusta on aina hämärää ja vaikeaa arvioida kirjoja, joiden tapahtumat ovat todellakin tapahtuneet. Arvostelenko tässä nyt, kuinka kiinnostava elämä ihmisellä on ollut jossain tietyssä elämänvaiheessa vai kirjottajantaitoa? Jep, minusta se on ainakin hämmentävää.
Kirjan idena oli siis Piperin olo amerikkalaisessa vankilassa. Hän sai tilannettaan tähden todella lyhyen vankeustuomion ja hänellä oli paljon lyhyempi vankeustuomio kuin monella muulla, jotka olivat tehneet pienempiä rikoksia.
Amerikkalaisista vankiloista oli kiinnostavaa lukea ja kuulla. Ennen kirjan lukemista, minulla ei ollut mitään tietoa niistä. Ne kuulostivat karmeilta paikoilta ja niissä olisi paljon parantamisen varaa. Tuntui myös ihan järkyttävältä, kuinka pitkiä aikoja "pikkurikoksista" joutui vankilaan Yhdysvalloissa. Kuten Kerman itse mainitsikin, monelle vankilaan joutuneelle naiselle olisi hyyödyllisempää että häntä autettaisiin saamaan elämä raiteilleen kuin että heidät vain tuupataan vankilaan.
Jokseen ärsyynnyin itse Piper Kermaniin kirjassa: sain sellaisen kuvan, että häntä suosittiin ja hän sai pieniä etuuksia vankilassa ollessaan, koska hänellä oli vaalea iho sekä hiukset ja kun hän ei vaikuttanut tyypilliseltä rikolliselta.
Keskivaiheilla kirja meni tylsähköksi, sillä siinä ei tuntunut oikein tapahtuvan mitään ja lukeminen jumittui. Lukujumin aikana avasin koneen ja päätin kattoa pari jaksoa itse sarjasta. TV-sarja eroaa kirjasta aikalailla ja huomaa että sarja on ottanut kirjasta aika paljon pelkästään vaikutteita ja sen teossa on otettu vapaat kädet käyttöön. Kirjassa tapahtuvat asiat sarjassa tapahtuu eri henkilöille, sarjassa näemme Kermanin ex-tyttöystävää Alexia (jonka nimi kirjassa oli Nora) enemmän, jonka takia Kerman joutui vankilaan ja nämä kohtaamiset naisten välillä tekevät sarjasta mielenkiintoisen. Mielestäni TV-sarja on kirjaa parempi.
Kirja oli ihan viihdyttävä opus, mutta ei mitenkään erityisen vaikuttava. Lukekaa ihmeessä, jos olette kiinnostuneita amerikkalaisesta vankilasysteemistä.
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Supersankareita
Olen lukenut jokunen aika sitten muutaman supersankareista kertovia kirjoja (lastenkirjan, pari sarjakuvakirjaa) Marvels Avengers: Age of Ultronin ansiosta. Odotan sitä elokuvaa todella innoissani Marvel-fanina.
Alkuperäinen ideani oli, että jätän sarjakuvaromaanit ja mangakirjat arvostelematta, mutta nyt tulin vähän toisenlaisiin aatoksiin ja ajattelin että miksikäs ei.
Kirjan nimi: The Mighty Avengers - Voimien liitto
Sarja: The Mighty Avengers
Kirjailija: Rick Thomas
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland
Sivuja: 96
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland
Sivuja: 96
Arvosana: ★★★☆☆
"Näin kaikki alkoi! Helppolukuinen, nuorten romaani kertoo Kostajien syntytärinan.
Kaikki alkaa siitä, että vanhemmalle veljelleen, kruununperijä Thorille kateellinen prinssi Loki juonittelee hänen selkänsä takana saadakseen vallan itselleen. Supersankarit ympäri maapalloa vedetään mukaan taistoon, joka on ennennäkemätön."
Sinäänsä jännää, että takakannessa tätä mainostettiin nuorten romaanina. Sillä kirja oli selvästikin suunnattu lapsille.
Loki juoneilee pahojaan päästäkseen ulos hänen henkilökohtaisesta "vankilastaan." Hän manipuloi supersankareiden aivotoimintaa ja sai heidät näkemään asioita, joita ei ollut olemassa. Loki sai mm. Hulkin hyökkäämään junaan ja ihmiset pelästyivät siitä. Todellisuudessa Hulk näki junaraiteen olevan katki ja hän luuli pelastavansa junan matkustajat onnettomuudelta.
Kirja oli mukavaa luettavaa ja lukisin sitä miellläni lapsille. Kirja ei ollut kuitenkaan mitenkään erityinen kirja, mutta en kyllä odottanutkaan.
Lisäksi voisin vielä mainita, että kirjan kuvat olivat aivan ihania, varsinkin piirrokset Hulkista.
Vastassaan Lex Luthor, rikollinen tiedemies, joka on sokea omille erheilleen.
Rinnallaan Lois Lane, dynaaminen reportteri, joka muistuttaa meitä sellaisista elämän arvoituksista, jotka ällistyttävät jopa Teräsmiestä.
Olet nähnyt kaiken tämän aiemminkin. Varaudu näkemään se kuin ensimmäistä kertaa. Tämä kirja on ajaton ja suuren luokan Teräsmies-kertomus, jonka ovat laatineet kaksi mestarillista tarinaniskijää."
Minulla ei ole mitään hajua, olenko koskaan aikaisemmin lukenut tarinoita Teräsmiehestä, mutta ainakin olin kuullut hänestä. Tosin hän ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään tutulta hahmolta...
Teräsmies taistelee perivihollisensa, Lex Luthorin kanssa, ja hän menee liian lähelle Aurinkoa. Jopa Teräsmiehen voimilla siitä on vakavia seuraamuksia. Teräsmiehen solut alkavat vähitellen kuolla ja lopulta jopa itse Teräsmies tulee kuolemaan.
Kirjassa on yhteensä 12 lukua. Jokaisessa luvussa on oma aiheensa, mutta moneen niistä sisältyy Teräsmiehen tuleva kuolema.
Kaikki luvut olivat hyvin mukavia lukuja ja niissä oli kiinnostava juonenkulku. Myös henkilöhahmot olivat mukavia ja piirrustukset todella hienoja.
Itse pidin henkilökohtaisesti eniten luvuista, jossa Teräsmies seikkaili Lois Lanen kanssa.
Suosittelen ihmeessä lukemaan jos siihen on tilaisuus ja sarjakuvat kiinnostavat.
Kirjan nimi: Thor - Luojapommi
Sarja: Thor
"Näin kaikki alkoi! Helppolukuinen, nuorten romaani kertoo Kostajien syntytärinan.
Kaikki alkaa siitä, että vanhemmalle veljelleen, kruununperijä Thorille kateellinen prinssi Loki juonittelee hänen selkänsä takana saadakseen vallan itselleen. Supersankarit ympäri maapalloa vedetään mukaan taistoon, joka on ennennäkemätön."
Sinäänsä jännää, että takakannessa tätä mainostettiin nuorten romaanina. Sillä kirja oli selvästikin suunnattu lapsille.
Loki juoneilee pahojaan päästäkseen ulos hänen henkilökohtaisesta "vankilastaan." Hän manipuloi supersankareiden aivotoimintaa ja sai heidät näkemään asioita, joita ei ollut olemassa. Loki sai mm. Hulkin hyökkäämään junaan ja ihmiset pelästyivät siitä. Todellisuudessa Hulk näki junaraiteen olevan katki ja hän luuli pelastavansa junan matkustajat onnettomuudelta.
Kirja oli mukavaa luettavaa ja lukisin sitä miellläni lapsille. Kirja ei ollut kuitenkaan mitenkään erityinen kirja, mutta en kyllä odottanutkaan.
Lisäksi voisin vielä mainita, että kirjan kuvat olivat aivan ihania, varsinkin piirrokset Hulkista.
Kirjan nimi: Teräsmies
Sarja: All Star DC Comics
Sarja: All Star DC Comics
Kirjailija: Grant Morrison
Kuvittaja: Frank Quietly
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 304
Kuvittaja: Frank Quietly
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 304
Arvosana: ★★★★☆
"Kuolevan Krypton-planeetan viimeinen poika, joka lähetetään raketilla maahan. Supervoimainen pelastaja, joka varttuu Amerikan sydänmailla ja oppii arvostamaan ihmisyyttä. Vastassaan Lex Luthor, rikollinen tiedemies, joka on sokea omille erheilleen.
Rinnallaan Lois Lane, dynaaminen reportteri, joka muistuttaa meitä sellaisista elämän arvoituksista, jotka ällistyttävät jopa Teräsmiestä.
Olet nähnyt kaiken tämän aiemminkin. Varaudu näkemään se kuin ensimmäistä kertaa. Tämä kirja on ajaton ja suuren luokan Teräsmies-kertomus, jonka ovat laatineet kaksi mestarillista tarinaniskijää."
Minulla ei ole mitään hajua, olenko koskaan aikaisemmin lukenut tarinoita Teräsmiehestä, mutta ainakin olin kuullut hänestä. Tosin hän ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään tutulta hahmolta...
Teräsmies taistelee perivihollisensa, Lex Luthorin kanssa, ja hän menee liian lähelle Aurinkoa. Jopa Teräsmiehen voimilla siitä on vakavia seuraamuksia. Teräsmiehen solut alkavat vähitellen kuolla ja lopulta jopa itse Teräsmies tulee kuolemaan.
Kirjassa on yhteensä 12 lukua. Jokaisessa luvussa on oma aiheensa, mutta moneen niistä sisältyy Teräsmiehen tuleva kuolema.
Kaikki luvut olivat hyvin mukavia lukuja ja niissä oli kiinnostava juonenkulku. Myös henkilöhahmot olivat mukavia ja piirrustukset todella hienoja.
Itse pidin henkilökohtaisesti eniten luvuista, jossa Teräsmies seikkaili Lois Lanen kanssa.
Suosittelen ihmeessä lukemaan jos siihen on tilaisuus ja sarjakuvat kiinnostavat.
Kirjan nimi: Thor - LuojapommiSarja: Thor
Kirjailija: Jason Aaron
Kuvittaja: Esad Ribic
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 115
Kuvittaja: Esad Ribic
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 115
Arvosana: ★★★☆☆
"Jossakin ajan tuolla puolen kaikki kaikkeuden jumalat raatavat orjina rakeentaakseen pommin, joka muuttaa luomakumman ikiajoiksi. Mikä on luojapommi? Ja miten Thor, kosmoksen viimeinen vapaa jumala, voi pysäyttää sen? Kun jumalten teurastajan karsea suunnitelma etenee, kaikki toivo tuntuu kadonneen. Kello tikittää ja pommi uhkaa räjähtää...
Kehuttu käsikirjoittaja Jason Aaron yhdistää voimansa maalari Esad Ribicin kanssa luodakseen kaikkien aikojen jännittävimmän ja fantastisimman Thor-seikkailun!"
En nyt perusta tuosta kaikkien aikojen jännittävimmästä ja fantastisimmasta Thor-seikkailusta, mutta pidin kirjasta. Kirjassa oli juuri sopivasti toimintaa, ei liikaa eikä kuitenkaan sitä ollut liian vähäänkään. Kirja piti mielenkiinnon yllä koko kirjan ajan eikä ehtunyt tylsistyä. Ainoana huonona puolena taitaapi olla se, että kirjassa on jonkun verran aikamatkustusta niin en kunnolla tajunnut sitä. Ehkäpä minun ei edes ollut määrä ymmärtää sitä.
Katkera Gorr haluaa tuhota jumalat ja hän on orjuuttanut heidät. Hänen mielestään jumalat ovat turhia ja ylimielisiä, maailma olisi paljon parempi paikka ilman heitä. Thor huomaa matkanneensa ajassa eteenpäin ja tapaa vanhemman itsensä. Vanhempi Thor kertoo nuorelle Throille tilanteen ja Thor on ainoa jumala, joka voi pelastaa jumalien kauhean kohtalon. Hän päättää lähteä Gorrin ja orjajumalten luokse näyttämään Gorrille taivaan merkit.
Kirjassa oli myös lisäksi taiteiltu fonttien kanssa. Asgardlaisilla oli sellainen vanhahtava fontti, josta tuli kunnolla mieleen mm. Kalevala joten se sopi heille hyvin. Muilla taisi olla ihan sellainen normaali fontti.
Suosittelen ihmeessä lukemaan.
Kirjan nimi: Thor: Viikingit
Sarja: Thor
"Jossakin ajan tuolla puolen kaikki kaikkeuden jumalat raatavat orjina rakeentaakseen pommin, joka muuttaa luomakumman ikiajoiksi. Mikä on luojapommi? Ja miten Thor, kosmoksen viimeinen vapaa jumala, voi pysäyttää sen? Kun jumalten teurastajan karsea suunnitelma etenee, kaikki toivo tuntuu kadonneen. Kello tikittää ja pommi uhkaa räjähtää...
Kehuttu käsikirjoittaja Jason Aaron yhdistää voimansa maalari Esad Ribicin kanssa luodakseen kaikkien aikojen jännittävimmän ja fantastisimman Thor-seikkailun!"
En nyt perusta tuosta kaikkien aikojen jännittävimmästä ja fantastisimmasta Thor-seikkailusta, mutta pidin kirjasta. Kirjassa oli juuri sopivasti toimintaa, ei liikaa eikä kuitenkaan sitä ollut liian vähäänkään. Kirja piti mielenkiinnon yllä koko kirjan ajan eikä ehtunyt tylsistyä. Ainoana huonona puolena taitaapi olla se, että kirjassa on jonkun verran aikamatkustusta niin en kunnolla tajunnut sitä. Ehkäpä minun ei edes ollut määrä ymmärtää sitä.
Katkera Gorr haluaa tuhota jumalat ja hän on orjuuttanut heidät. Hänen mielestään jumalat ovat turhia ja ylimielisiä, maailma olisi paljon parempi paikka ilman heitä. Thor huomaa matkanneensa ajassa eteenpäin ja tapaa vanhemman itsensä. Vanhempi Thor kertoo nuorelle Throille tilanteen ja Thor on ainoa jumala, joka voi pelastaa jumalien kauhean kohtalon. Hän päättää lähteä Gorrin ja orjajumalten luokse näyttämään Gorrille taivaan merkit.
Kirjassa oli myös lisäksi taiteiltu fonttien kanssa. Asgardlaisilla oli sellainen vanhahtava fontti, josta tuli kunnolla mieleen mm. Kalevala joten se sopi heille hyvin. Muilla taisi olla ihan sellainen normaali fontti.
Suosittelen ihmeessä lukemaan.
Kirjan nimi: Thor: ViikingitSarja: Thor
Kirjailija: Garth Ennis
Kuvittaja: Glenn Fabry
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 128
Kuvittaja: Glenn Fabry
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 128
Arvosana: ★☆☆☆☆
"Sarjakuvakirjoittajista räävittömin ottaa Marvelin tuoreimman elokuvasankarin käsittelyynsä.
Kun joukko tuhoutumattomia viikinkizombeja saapuu ryöstöretkelle Manhattanin saarelle, vain mahtava Thor ja vieraileva tähti Tohtori Outo voivat pysäyttää heidät. Marvelin ukkosenjumala ja maagisten taitojen mestari joutuvat matkustamaan ajassa taaksepäin kootakseen ryhmän historiallisia sotureita, jotka voisivat nujertaa zombivallottajat. Pystyvätkö viikinkinainen, ristiretkeläinen ja natsihävittäjälentäjä voittamaan nämä kauhistuttavat viholliset?
Kirja kertoo enemmän viikingeistä kun Thorista. Alussa viikingit ryöstivät ja tappoivat ihmisiä jälleen yhdestä kylästä. Kylän viisain oli jäänyt eloon, mutta hänen perheensä oli saanut surmansa. Hän menee viikinkien luokse ja tekee loitsun, että viikingit eivät pääsisisi edes tuhannessa vuodessa uudelle maalle pyytäen jumalilta apua ja vuodattaa verta sen sitomiseksi. Hänet kuitenkin tapetaan ja hänen ruumiistaan vuotaa liikaa verta loitsulle.
Tuhat vuotta myöhemmin viikingit saapuvat nykyajan Pohjois-Amerikkaan. He valloittavat kaupungin itselleen ja tappavat kaikki eteen tulevat ihmiset. Tällöin Thor tulee apuun, mutta viikingit ovat hänelle liian voimakkaita ja hän tarvitsee apua heidän voittamiseensa ylemmältä taholta.
Kirjan idea oli ihan kiva, mutta toteututus ei. Kun kylän vanhin teki pyynnön jumalille, hän käytti sanoja: "Vaikka matkanne jatkuisi tuhannen vuotta, pohjan miehet. Ette löydä etsimäänne maata!"
Ja lopputulos oli se, että he löysivät maan tuhannen vuoden jälkeen. Mikä logiikka tässäkin nyt on? Kirjan selitys oli että kylän vanhimman kuollessa, kaikki hänen verensä valui loitsun sitomiseen ja sen takia viikingit löysivät maan tuhannen vuoden jälkeen. Ei tuo selitys kyllä kuulostanut minulle loogiselta saati sitten vakuuttanut minua.
Kirjassa mässäiltiin mielestäni aivan liikaa verellä ja raaka viikinki -idealla. Loppuratkaisukin oli aivan liian yksinkertainen.
Mitä hyvää sitten voisin sanoa kirjasta? Se osa tulee Glenn Fabryn osalta. Kirjan kuvitus oli hienoa ja siitä se ansaitsikin yhden tähden. Ei se kuvitus valitettavasti kykene korvaamaan huonoa tarinaa.
"Sarjakuvakirjoittajista räävittömin ottaa Marvelin tuoreimman elokuvasankarin käsittelyynsä.
Kun joukko tuhoutumattomia viikinkizombeja saapuu ryöstöretkelle Manhattanin saarelle, vain mahtava Thor ja vieraileva tähti Tohtori Outo voivat pysäyttää heidät. Marvelin ukkosenjumala ja maagisten taitojen mestari joutuvat matkustamaan ajassa taaksepäin kootakseen ryhmän historiallisia sotureita, jotka voisivat nujertaa zombivallottajat. Pystyvätkö viikinkinainen, ristiretkeläinen ja natsihävittäjälentäjä voittamaan nämä kauhistuttavat viholliset?
Kirja kertoo enemmän viikingeistä kun Thorista. Alussa viikingit ryöstivät ja tappoivat ihmisiä jälleen yhdestä kylästä. Kylän viisain oli jäänyt eloon, mutta hänen perheensä oli saanut surmansa. Hän menee viikinkien luokse ja tekee loitsun, että viikingit eivät pääsisisi edes tuhannessa vuodessa uudelle maalle pyytäen jumalilta apua ja vuodattaa verta sen sitomiseksi. Hänet kuitenkin tapetaan ja hänen ruumiistaan vuotaa liikaa verta loitsulle.
Tuhat vuotta myöhemmin viikingit saapuvat nykyajan Pohjois-Amerikkaan. He valloittavat kaupungin itselleen ja tappavat kaikki eteen tulevat ihmiset. Tällöin Thor tulee apuun, mutta viikingit ovat hänelle liian voimakkaita ja hän tarvitsee apua heidän voittamiseensa ylemmältä taholta.
Kirjan idea oli ihan kiva, mutta toteututus ei. Kun kylän vanhin teki pyynnön jumalille, hän käytti sanoja: "Vaikka matkanne jatkuisi tuhannen vuotta, pohjan miehet. Ette löydä etsimäänne maata!"
Ja lopputulos oli se, että he löysivät maan tuhannen vuoden jälkeen. Mikä logiikka tässäkin nyt on? Kirjan selitys oli että kylän vanhimman kuollessa, kaikki hänen verensä valui loitsun sitomiseen ja sen takia viikingit löysivät maan tuhannen vuoden jälkeen. Ei tuo selitys kyllä kuulostanut minulle loogiselta saati sitten vakuuttanut minua.
Kirjassa mässäiltiin mielestäni aivan liikaa verellä ja raaka viikinki -idealla. Loppuratkaisukin oli aivan liian yksinkertainen.
Mitä hyvää sitten voisin sanoa kirjasta? Se osa tulee Glenn Fabryn osalta. Kirjan kuvitus oli hienoa ja siitä se ansaitsikin yhden tähden. Ei se kuvitus valitettavasti kykene korvaamaan huonoa tarinaa.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Anne Frank - Päiväkirja
Kirjan nimi: Päiväkirja
Kirjailija: Anne Frank
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 421
Lukuhaaste: "A nonfiction book"
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 421
Lukuhaaste: "A nonfiction book"
Arvosana: ★★★★★
"Päiväkirja, joka ei haalistu koskaan
Kesällä 1942 nuori amsterdamilaistyttö Anne Frank perheineen joutui menemään maan alle, piiloutumaan vanhan liiketalon "salaiseen siipeen". Anne kirjoitti koko kaksivuotisen piileskelyn ajan päiväkirjaa, josta on tullut yksi 1900-luvun kuuluisimmista teoksista, vuosisadan kenties kauheimman murhenäytelmän symboli.
Kertoessaan herkästi ja eloisasti omista tunteistaan ja suhteestaan toisiin perheenjäseniin sekä piileskelijöiden jokapäiväisestä elämästä, Anne loi samalla dokumentin kaikkien vainottujen juutalaisten kohtalosta."
Alunperin minun oli tarkoitus lukea Anne Frankin päiväkirja kahdeksannella luokalla, jolloin historiassa käsiteltiin Toista maailmansotaa. Mutta kirjastossa ollessani en löytänyt kirjaa ja olin silloin liian ujo kysyäkseni kirjastonhoitajalta. (Olin silloin vielä järkyttävän ujo, onneksi en enää ole niin ujo)
Joten sitten sen kirjan lukeminen vähän jäi, mutta nyt myöhemmin näin kirjastossa Anne Frankin päiväkirjan, josta käytettiin tässä painoksessa pelkkää Päiväkirja-nimeä, ja päätin lukea sen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Historiassa yksi lempiaiheistani on juuri Toinen maailmansota. Se on yksi mielenkiintoisemmista, sekä hirveimmistä, aihe-alueista. Senkin vuoksi Anne Frankin päiväkirjaa oli mielenkiintoista lukea.
Ensinnäkin minusta on tavallaan epäreilua edes arvioida tätä kirjaa. Sillä se on alunperin ollut jonkun ihmisen kirjoittama päiväkirja. Melkein sama asia kuin menisin lukemaan siskoni päiväkirjaa ja sitten arvioisin sen. Minusta se tuntuu vain väärältä.
Kirja oli samalla aikaa ihana ja hirveä. Voi luoja, ne Annen ajatukset. Pystyin samaistumaan niihin todella paljon ja osa niistä ajatuksista olivat samantapaisia kuin omani. Haluan vain mennä piiloon itkemään. Kirjottaessani tätä arvostelua pintaan tulivat ne samat tunteet, mitkä minulla oli lukiessa kirjaa. Sniif.
Jestas, ne kirjan loppusanat olivat yhtä tuskaa. Siinä kerrottiin kirjan henkilöiden elämästä Annen kirjoittaman päiväkirjan jälkeen. Tai no, elämästä ja elämästä. Enemmänkin siinä kerrottiin kuolemasta lukuunottamatta joitain piileskelijöiden auttajia.
Niin paljon viattomia ihmisiä kuoli. Ja se kun jotkut kuolivat vain muutamaa päivää ennen pelastumista...
Lukekaa tämä kirja. Suosittelen kaikille, patsi ehkä en nyt liian nuorille lukijoille. Tämä kirja on yhtä tuskaa, mutta minusta tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea edes kerran elämässään.
"Päiväkirja, joka ei haalistu koskaan
Kesällä 1942 nuori amsterdamilaistyttö Anne Frank perheineen joutui menemään maan alle, piiloutumaan vanhan liiketalon "salaiseen siipeen". Anne kirjoitti koko kaksivuotisen piileskelyn ajan päiväkirjaa, josta on tullut yksi 1900-luvun kuuluisimmista teoksista, vuosisadan kenties kauheimman murhenäytelmän symboli.
Kertoessaan herkästi ja eloisasti omista tunteistaan ja suhteestaan toisiin perheenjäseniin sekä piileskelijöiden jokapäiväisestä elämästä, Anne loi samalla dokumentin kaikkien vainottujen juutalaisten kohtalosta."
Alunperin minun oli tarkoitus lukea Anne Frankin päiväkirja kahdeksannella luokalla, jolloin historiassa käsiteltiin Toista maailmansotaa. Mutta kirjastossa ollessani en löytänyt kirjaa ja olin silloin liian ujo kysyäkseni kirjastonhoitajalta. (Olin silloin vielä järkyttävän ujo, onneksi en enää ole niin ujo)
Joten sitten sen kirjan lukeminen vähän jäi, mutta nyt myöhemmin näin kirjastossa Anne Frankin päiväkirjan, josta käytettiin tässä painoksessa pelkkää Päiväkirja-nimeä, ja päätin lukea sen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Historiassa yksi lempiaiheistani on juuri Toinen maailmansota. Se on yksi mielenkiintoisemmista, sekä hirveimmistä, aihe-alueista. Senkin vuoksi Anne Frankin päiväkirjaa oli mielenkiintoista lukea.
Ensinnäkin minusta on tavallaan epäreilua edes arvioida tätä kirjaa. Sillä se on alunperin ollut jonkun ihmisen kirjoittama päiväkirja. Melkein sama asia kuin menisin lukemaan siskoni päiväkirjaa ja sitten arvioisin sen. Minusta se tuntuu vain väärältä.
Kirja oli samalla aikaa ihana ja hirveä. Voi luoja, ne Annen ajatukset. Pystyin samaistumaan niihin todella paljon ja osa niistä ajatuksista olivat samantapaisia kuin omani. Haluan vain mennä piiloon itkemään. Kirjottaessani tätä arvostelua pintaan tulivat ne samat tunteet, mitkä minulla oli lukiessa kirjaa. Sniif.
Jestas, ne kirjan loppusanat olivat yhtä tuskaa. Siinä kerrottiin kirjan henkilöiden elämästä Annen kirjoittaman päiväkirjan jälkeen. Tai no, elämästä ja elämästä. Enemmänkin siinä kerrottiin kuolemasta lukuunottamatta joitain piileskelijöiden auttajia.
Niin paljon viattomia ihmisiä kuoli. Ja se kun jotkut kuolivat vain muutamaa päivää ennen pelastumista...
Lukekaa tämä kirja. Suosittelen kaikille, patsi ehkä en nyt liian nuorille lukijoille. Tämä kirja on yhtä tuskaa, mutta minusta tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea edes kerran elämässään.
tiistai 31. maaliskuuta 2015
Lemony Snicket - All The Wrong Questions: Who Could That Be at This Hour?
Kirjan nimi: Who Could That Be at This Hour?
Sarja: All the Wrong Questions #1
Kirjailija: Lemony Snicket
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 258
Lukuhaaste: "A book at the bottom of your to-read list"
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 258
Lukuhaaste: "A book at the bottom of your to-read list"
Arvosana: ★★★☆☆
"Before you consider reading "Who Could That Be at This Hour?" ask yourself these questions:
1. Are you curious about what is happening in a seaside town that is no longer by sea?
2. Do you want to know more about a stolen item that wasn't stolen at all?
3. Do you think that's any of your business? Why? What kind of person are you? Really?
4. Who is standing behind you?"
Viime vuonna ensimmäistä kertaa kokeilin lukea Lemony Snicketin kirjoja. Luin ensimmäisen osan Surkeiden sattumusten sarjasta, mutta se ei tehnyt minuun mitään kummoisempaa vaikutusta. Kun näin Who Could That Be at This Hour? -kirjan kirjastossa, päätin antaa Lemony Snicketin kirjoille toisen mahdollisuuden ja ehkäpä tämä sarja olisi parempi. (Olin myös kuullut kirjasta ja se olikin jo lukulistallani, mutten mitenkään hinkunut päästä sitä lukemaan. Sopivasti motivoiduin lukemaan tämän kirjan lukuhaasteen ansiosta)
Kirjan alkupuoli jäi minulle aikalailla epäselväksi. Ymmärsin sen verran, että Lemony Snicket oli ilmottautunut johonkin yksityiseen järjestöön, joka ratkoi rikoksia. Minua jäi hämmentämään, kun tästä ei kerrottu oikein paljon mitään ja se oli hyvin hämmentävää.
Lemony Snicket on S. Theodora Marksonin oppipoika ja hän auttaa häntä ratkaisemaan tapauksen, missä eräs pieni patsas oli varastettu. He matkustivat erääseen pieneen kyläkaupunkiin, missä kaikki käytännössä tuntevat kaikki. Lemony ja Theodora yrittävät selvittää kuka patsaan varasti ja samalla heille selviää lisää tietoa patsaasta. Lemony Snicket alkaa tuumimaan, että mitä jos patsas ei ollutkaan alunperin edes varastettu...
Möh. Olisin halunnut tietää jo tässä kirjassa sen pääjehun. No, eipä selvinnyt. Kaipa sitten täytyy lukea se seuraavakin kirja, jos löydän siihen tarpeeksi motivaatiota ja kiinnostusta. Ei sillä, että tässä olisi mikään hirveä työ lukea näitä kirjoja. Kirjan koko oli pieni ja kirjan fontti oli todella suuri verrattuna muiden kirjojen fonttikokoihin.
Pidin tästä kirjasta selvästi enemmän kuin Surkeiden sattumusten sarjan kirjansarjan ensimmäisestä osasta. Kirja ei ollut mitenkään erikoinen; se oli enemmänkin sellainen aivot-narikkaan lukemista.
Suosittelen kirjaa nuoremmille lukijoille.
"Before you consider reading "Who Could That Be at This Hour?" ask yourself these questions:
1. Are you curious about what is happening in a seaside town that is no longer by sea?
2. Do you want to know more about a stolen item that wasn't stolen at all?
3. Do you think that's any of your business? Why? What kind of person are you? Really?
4. Who is standing behind you?"
Viime vuonna ensimmäistä kertaa kokeilin lukea Lemony Snicketin kirjoja. Luin ensimmäisen osan Surkeiden sattumusten sarjasta, mutta se ei tehnyt minuun mitään kummoisempaa vaikutusta. Kun näin Who Could That Be at This Hour? -kirjan kirjastossa, päätin antaa Lemony Snicketin kirjoille toisen mahdollisuuden ja ehkäpä tämä sarja olisi parempi. (Olin myös kuullut kirjasta ja se olikin jo lukulistallani, mutten mitenkään hinkunut päästä sitä lukemaan. Sopivasti motivoiduin lukemaan tämän kirjan lukuhaasteen ansiosta)
Kirjan alkupuoli jäi minulle aikalailla epäselväksi. Ymmärsin sen verran, että Lemony Snicket oli ilmottautunut johonkin yksityiseen järjestöön, joka ratkoi rikoksia. Minua jäi hämmentämään, kun tästä ei kerrottu oikein paljon mitään ja se oli hyvin hämmentävää.
Lemony Snicket on S. Theodora Marksonin oppipoika ja hän auttaa häntä ratkaisemaan tapauksen, missä eräs pieni patsas oli varastettu. He matkustivat erääseen pieneen kyläkaupunkiin, missä kaikki käytännössä tuntevat kaikki. Lemony ja Theodora yrittävät selvittää kuka patsaan varasti ja samalla heille selviää lisää tietoa patsaasta. Lemony Snicket alkaa tuumimaan, että mitä jos patsas ei ollutkaan alunperin edes varastettu...
Möh. Olisin halunnut tietää jo tässä kirjassa sen pääjehun. No, eipä selvinnyt. Kaipa sitten täytyy lukea se seuraavakin kirja, jos löydän siihen tarpeeksi motivaatiota ja kiinnostusta. Ei sillä, että tässä olisi mikään hirveä työ lukea näitä kirjoja. Kirjan koko oli pieni ja kirjan fontti oli todella suuri verrattuna muiden kirjojen fonttikokoihin.
Pidin tästä kirjasta selvästi enemmän kuin Surkeiden sattumusten sarjan kirjansarjan ensimmäisestä osasta. Kirja ei ollut mitenkään erikoinen; se oli enemmänkin sellainen aivot-narikkaan lukemista.
Suosittelen kirjaa nuoremmille lukijoille.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
George Lucas, Donald F. Glut, James Kahn - Tähtien sota -trilogia
Kirjan nimi: Tähtien sota -trilogia (sisältää osat Tähtien sota, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu)
Sarja: Tähtien sota
Kirjailija: George Lucas, Donald F. Glut, James Kahn
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 623
Lukuhaaste: "A trilogy"
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 623
Lukuhaaste: "A trilogy"
Arvosana: ★★★☆☆
"Ohjaaja George Lucasin Tähtien sota -trilogia mullisti yksin voimin koko seikkailuelokuvan säännöt. Monille viime vuosikymmeninä varttuneille se on jäänyt ja tulee jäämään elämän vaikuttavimmaksi elokuvaelämykseksi. Nyt tarinan voi ensimmäistä kertaa lukea kokonaisuudessaan suomeksi.
Linnunradan Vanha Tasavalta on joutunut tyranni Darh Vaderin, kauhistuttavan Mustan Lordin käsiin. Murskaavaa ylivoimaa vastaan taistelee pieni mutta rohkea kapinallisjoukko, johon kuuluu kaunis prinsessa Leia, vanha tietäjä Ben Kenobi, tähtienvälinen seikkailija Han Solo, rautainen robottipari Threepio ja Artoo-Detoo sekä tietysti nuori hurjapää Luke Skywalker, joka aseenaan isänsä sädesapeli sinkoutuu keskelle Linnunradan historian raivokkainta taistelua."
Pakko tunnustaa, että en ole oikeastaan edes nähnyt ikinä Star Wars -elokuvia. Tiedän kyllä elokuvien idean ja joitain legendaarisia repliikkejä elokuvista, mutta siihen se sitten jääkin. Hiihtolomalla kulutin aikaa kirjastossa ja eteeni sattui tämä kyseinen Star Wars -trilogiakirja ja hetken mielijohteesta päätin lainata sen ja samalla siinä sivussa sivistää itseäni.
Ensimmäinen kirja, Tähtien sota, meni minulla puoliksi siihen, että yritin ymmärtää kirjan maailmaa. Olin siitä ihan hämilläni ja parin luvun jälkeen yritin "unohtaa" kyseisen maailman pohdiskelun ja keskittyä tarinaan. Se auttoi kyllä huomattavasti, vaikka välillä se vaivasi jälleen. Ensimmäisen kirjan luettuani sain kuitenkin Star Wars maailmasta aika hyvän käsityksen ja Imperiumin vastaiskua oli sen kannalta helpompi lukea. Luulen kuitenkin Star Warsin maailman avautuvan paremmin elokuvissa.
Ensimmäisessä kirjassa nuori Luke Skywalker työskentelee setänsä maatilalla ja he ostavat kaksi uutta robottia, Artoo-Detoon ja Threepion. Toisella roboteista, Artoo-Detoolla, on koneistossaan jonkinlainen viesti eräälle tietylle henkilölle ja hän karkaa etsimään häntä. Luke ryntää Threepion kanssa Artoo-Detoon perään ja he löytävät Artoo-Detoon erään miehen luota. Miehen nimi on Ben Kenobi ja hän oli Artoo-Detoon etsimä henkilö. Ben Kenobi katsastaa Artoo-Detoon viestin, jossa on viesti Kapinallisliitolta. (Kapinallisliitto taisteli ilkeää Tasavaltaa vastaan)
Prinsessa Leia, joka on tärkeä poliittinen henkilö, on joutunut Tasavallan vangiksi, jossa ilkeä Darth Vader kiduttaa häntä saadakseen tietoa Kapinallisliiton tukikohdasta.
Luke ja Ben Kenobi lähtevät pelastamaan Prinsessa Leiaa ja palkkaavat Han Solon kuljettamaan heidät laivallaan määränpäähän ja näin hänkin joutuu seikkailuun mukaan.
Toisessa kirjassa pääasiassa Tasavalta taistelee Kapinaliittoa vastaan ja Luke Skywalker on päätynyt Dagobah-planeetalle jedimestari Yodan oppiin tullakseen Jediksi. Luke keskeyttää jedikoulutuksensa kuultuaan ystäviensä olevansa vaarassa ja hän lähtee pelastamaan heitä. Luke päätyy kaksintaisteluun Darth Vaderin kanssa, mutta selviää siitä juuri ja juuri hengissä.
Kolmannessa kirjassa kapinaliitolle seliviää, että Imperiumin Tasavalta on kehittelemässä Kuolontähti-hirmuasetta ja kehittelevät suunnitelman sen tuhoamiseksi. Kapinaliittolaiset päätyvät Endorin metsäplaneetalle ja siellä he saavat liittolaisiksiin ewokit.
Yoda kertoo Lukelle että hänen viimeisenä koetuksenaan on taistella Darth Vaderin kanssa, ennen kuin hänen koulutuksensa on valmis ja hänestä tulee jedi.
Kuten jo mainitsin, ensimmäinen kirja oli minulle aika hämärä sen vieraan maailman takia. Mutta kaiken sen sekasorron keskellä, pidin kuitenkin kirjasta. Se oli minulle sellainen ihan okei -kirja. Ei mitenkään mahtava, mutta ei huonokaan.
Imperiumin vastaisku oli mielestäni trilogian huonoin ja tylsin kirja. Tapahtumat eivät oikein jaksaneet kiinnostaa minua ja jotenkin kirja tuntui hyvin etäiseltä. Vasta kirjan loppuvaiheilla pääsin kirjaan mukaan.
Eniten pidin kolmannesta kirjasta. Tiedättekö sen tunteen, kun ainoa sana millä voit kuvailla kirjaa on kaunis? Minulle Jedin paluu oli sellainen kirja. Rakastin sitä. Se tylsistymyys, mikä oli ollut Imperiumin vastaiskussa, oli poissa ja Jedin paluu todellakin korvasi sen kirjan huonouden.
Harvemmin on tullut luettua elokuvaan perustuvia kirjoja, useimmin kirjat perustuvat elokuvaan. Tämähän kirjatrilogia perustui nimittäin elokuvoon. Nämä toimivat kirjoina ihan hyvin, mutta uskon niiden toimivan paljon paremmin elokuvina. Jotka muuten on suunnitelmissani katsoa.
"Ohjaaja George Lucasin Tähtien sota -trilogia mullisti yksin voimin koko seikkailuelokuvan säännöt. Monille viime vuosikymmeninä varttuneille se on jäänyt ja tulee jäämään elämän vaikuttavimmaksi elokuvaelämykseksi. Nyt tarinan voi ensimmäistä kertaa lukea kokonaisuudessaan suomeksi.
Linnunradan Vanha Tasavalta on joutunut tyranni Darh Vaderin, kauhistuttavan Mustan Lordin käsiin. Murskaavaa ylivoimaa vastaan taistelee pieni mutta rohkea kapinallisjoukko, johon kuuluu kaunis prinsessa Leia, vanha tietäjä Ben Kenobi, tähtienvälinen seikkailija Han Solo, rautainen robottipari Threepio ja Artoo-Detoo sekä tietysti nuori hurjapää Luke Skywalker, joka aseenaan isänsä sädesapeli sinkoutuu keskelle Linnunradan historian raivokkainta taistelua."
Pakko tunnustaa, että en ole oikeastaan edes nähnyt ikinä Star Wars -elokuvia. Tiedän kyllä elokuvien idean ja joitain legendaarisia repliikkejä elokuvista, mutta siihen se sitten jääkin. Hiihtolomalla kulutin aikaa kirjastossa ja eteeni sattui tämä kyseinen Star Wars -trilogiakirja ja hetken mielijohteesta päätin lainata sen ja samalla siinä sivussa sivistää itseäni.
Ensimmäinen kirja, Tähtien sota, meni minulla puoliksi siihen, että yritin ymmärtää kirjan maailmaa. Olin siitä ihan hämilläni ja parin luvun jälkeen yritin "unohtaa" kyseisen maailman pohdiskelun ja keskittyä tarinaan. Se auttoi kyllä huomattavasti, vaikka välillä se vaivasi jälleen. Ensimmäisen kirjan luettuani sain kuitenkin Star Wars maailmasta aika hyvän käsityksen ja Imperiumin vastaiskua oli sen kannalta helpompi lukea. Luulen kuitenkin Star Warsin maailman avautuvan paremmin elokuvissa.
Ensimmäisessä kirjassa nuori Luke Skywalker työskentelee setänsä maatilalla ja he ostavat kaksi uutta robottia, Artoo-Detoon ja Threepion. Toisella roboteista, Artoo-Detoolla, on koneistossaan jonkinlainen viesti eräälle tietylle henkilölle ja hän karkaa etsimään häntä. Luke ryntää Threepion kanssa Artoo-Detoon perään ja he löytävät Artoo-Detoon erään miehen luota. Miehen nimi on Ben Kenobi ja hän oli Artoo-Detoon etsimä henkilö. Ben Kenobi katsastaa Artoo-Detoon viestin, jossa on viesti Kapinallisliitolta. (Kapinallisliitto taisteli ilkeää Tasavaltaa vastaan)
Prinsessa Leia, joka on tärkeä poliittinen henkilö, on joutunut Tasavallan vangiksi, jossa ilkeä Darth Vader kiduttaa häntä saadakseen tietoa Kapinallisliiton tukikohdasta.
Luke ja Ben Kenobi lähtevät pelastamaan Prinsessa Leiaa ja palkkaavat Han Solon kuljettamaan heidät laivallaan määränpäähän ja näin hänkin joutuu seikkailuun mukaan.
Toisessa kirjassa pääasiassa Tasavalta taistelee Kapinaliittoa vastaan ja Luke Skywalker on päätynyt Dagobah-planeetalle jedimestari Yodan oppiin tullakseen Jediksi. Luke keskeyttää jedikoulutuksensa kuultuaan ystäviensä olevansa vaarassa ja hän lähtee pelastamaan heitä. Luke päätyy kaksintaisteluun Darth Vaderin kanssa, mutta selviää siitä juuri ja juuri hengissä.
Kolmannessa kirjassa kapinaliitolle seliviää, että Imperiumin Tasavalta on kehittelemässä Kuolontähti-hirmuasetta ja kehittelevät suunnitelman sen tuhoamiseksi. Kapinaliittolaiset päätyvät Endorin metsäplaneetalle ja siellä he saavat liittolaisiksiin ewokit.
Yoda kertoo Lukelle että hänen viimeisenä koetuksenaan on taistella Darth Vaderin kanssa, ennen kuin hänen koulutuksensa on valmis ja hänestä tulee jedi.
Kuten jo mainitsin, ensimmäinen kirja oli minulle aika hämärä sen vieraan maailman takia. Mutta kaiken sen sekasorron keskellä, pidin kuitenkin kirjasta. Se oli minulle sellainen ihan okei -kirja. Ei mitenkään mahtava, mutta ei huonokaan.
Imperiumin vastaisku oli mielestäni trilogian huonoin ja tylsin kirja. Tapahtumat eivät oikein jaksaneet kiinnostaa minua ja jotenkin kirja tuntui hyvin etäiseltä. Vasta kirjan loppuvaiheilla pääsin kirjaan mukaan.
Eniten pidin kolmannesta kirjasta. Tiedättekö sen tunteen, kun ainoa sana millä voit kuvailla kirjaa on kaunis? Minulle Jedin paluu oli sellainen kirja. Rakastin sitä. Se tylsistymyys, mikä oli ollut Imperiumin vastaiskussa, oli poissa ja Jedin paluu todellakin korvasi sen kirjan huonouden.
Harvemmin on tullut luettua elokuvaan perustuvia kirjoja, useimmin kirjat perustuvat elokuvaan. Tämähän kirjatrilogia perustui nimittäin elokuvoon. Nämä toimivat kirjoina ihan hyvin, mutta uskon niiden toimivan paljon paremmin elokuvina. Jotka muuten on suunnitelmissani katsoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)