Kirjan nimi: Who Could That Be at This Hour?
Sarja: All the Wrong Questions #1
Kirjailija: Lemony Snicket
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 258
Lukuhaaste: "A book at the bottom of your to-read list"
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 258
Lukuhaaste: "A book at the bottom of your to-read list"
Arvosana: ★★★☆☆
"Before you consider reading "Who Could That Be at This Hour?" ask yourself these questions:
1. Are you curious about what is happening in a seaside town that is no longer by sea?
2. Do you want to know more about a stolen item that wasn't stolen at all?
3. Do you think that's any of your business? Why? What kind of person are you? Really?
4. Who is standing behind you?"
Viime vuonna ensimmäistä kertaa kokeilin lukea Lemony Snicketin kirjoja. Luin ensimmäisen osan Surkeiden sattumusten sarjasta, mutta se ei tehnyt minuun mitään kummoisempaa vaikutusta. Kun näin Who Could That Be at This Hour? -kirjan kirjastossa, päätin antaa Lemony Snicketin kirjoille toisen mahdollisuuden ja ehkäpä tämä sarja olisi parempi. (Olin myös kuullut kirjasta ja se olikin jo lukulistallani, mutten mitenkään hinkunut päästä sitä lukemaan. Sopivasti motivoiduin lukemaan tämän kirjan lukuhaasteen ansiosta)
Kirjan alkupuoli jäi minulle aikalailla epäselväksi. Ymmärsin sen verran, että Lemony Snicket oli ilmottautunut johonkin yksityiseen järjestöön, joka ratkoi rikoksia. Minua jäi hämmentämään, kun tästä ei kerrottu oikein paljon mitään ja se oli hyvin hämmentävää.
Lemony Snicket on S. Theodora Marksonin oppipoika ja hän auttaa häntä ratkaisemaan tapauksen, missä eräs pieni patsas oli varastettu. He matkustivat erääseen pieneen kyläkaupunkiin, missä kaikki käytännössä tuntevat kaikki. Lemony ja Theodora yrittävät selvittää kuka patsaan varasti ja samalla heille selviää lisää tietoa patsaasta. Lemony Snicket alkaa tuumimaan, että mitä jos patsas ei ollutkaan alunperin edes varastettu...
Möh. Olisin halunnut tietää jo tässä kirjassa sen pääjehun. No, eipä selvinnyt. Kaipa sitten täytyy lukea se seuraavakin kirja, jos löydän siihen tarpeeksi motivaatiota ja kiinnostusta. Ei sillä, että tässä olisi mikään hirveä työ lukea näitä kirjoja. Kirjan koko oli pieni ja kirjan fontti oli todella suuri verrattuna muiden kirjojen fonttikokoihin.
Pidin tästä kirjasta selvästi enemmän kuin Surkeiden sattumusten sarjan kirjansarjan ensimmäisestä osasta. Kirja ei ollut mitenkään erikoinen; se oli enemmänkin sellainen aivot-narikkaan lukemista.
Suosittelen kirjaa nuoremmille lukijoille.
"Before you consider reading "Who Could That Be at This Hour?" ask yourself these questions:
1. Are you curious about what is happening in a seaside town that is no longer by sea?
2. Do you want to know more about a stolen item that wasn't stolen at all?
3. Do you think that's any of your business? Why? What kind of person are you? Really?
4. Who is standing behind you?"
Viime vuonna ensimmäistä kertaa kokeilin lukea Lemony Snicketin kirjoja. Luin ensimmäisen osan Surkeiden sattumusten sarjasta, mutta se ei tehnyt minuun mitään kummoisempaa vaikutusta. Kun näin Who Could That Be at This Hour? -kirjan kirjastossa, päätin antaa Lemony Snicketin kirjoille toisen mahdollisuuden ja ehkäpä tämä sarja olisi parempi. (Olin myös kuullut kirjasta ja se olikin jo lukulistallani, mutten mitenkään hinkunut päästä sitä lukemaan. Sopivasti motivoiduin lukemaan tämän kirjan lukuhaasteen ansiosta)
Kirjan alkupuoli jäi minulle aikalailla epäselväksi. Ymmärsin sen verran, että Lemony Snicket oli ilmottautunut johonkin yksityiseen järjestöön, joka ratkoi rikoksia. Minua jäi hämmentämään, kun tästä ei kerrottu oikein paljon mitään ja se oli hyvin hämmentävää.
Lemony Snicket on S. Theodora Marksonin oppipoika ja hän auttaa häntä ratkaisemaan tapauksen, missä eräs pieni patsas oli varastettu. He matkustivat erääseen pieneen kyläkaupunkiin, missä kaikki käytännössä tuntevat kaikki. Lemony ja Theodora yrittävät selvittää kuka patsaan varasti ja samalla heille selviää lisää tietoa patsaasta. Lemony Snicket alkaa tuumimaan, että mitä jos patsas ei ollutkaan alunperin edes varastettu...
Möh. Olisin halunnut tietää jo tässä kirjassa sen pääjehun. No, eipä selvinnyt. Kaipa sitten täytyy lukea se seuraavakin kirja, jos löydän siihen tarpeeksi motivaatiota ja kiinnostusta. Ei sillä, että tässä olisi mikään hirveä työ lukea näitä kirjoja. Kirjan koko oli pieni ja kirjan fontti oli todella suuri verrattuna muiden kirjojen fonttikokoihin.
Pidin tästä kirjasta selvästi enemmän kuin Surkeiden sattumusten sarjan kirjansarjan ensimmäisestä osasta. Kirja ei ollut mitenkään erikoinen; se oli enemmänkin sellainen aivot-narikkaan lukemista.
Suosittelen kirjaa nuoremmille lukijoille.
Jatkoitko tämän sarjan parissa? Itsekin luin joskus muinoin ensimmäisen osan.
VastaaPoistaihania! :)
VastaaPoista