sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Cornelia Funke - Mustesydän

Kirjan nimi: Mustesydän
Sarja: Mustesydän #1
Kirjailija: Cornelia Funke
Kustantaja: Otava 
Sivuja: 505
Lukuhaaste: "A book with more than 500 pages"
Arvosana: ★★★

"Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon?


Maggien mielestä mikään ei karkottanut pahoja unia varmemmin kuin hyvän kirjan lukeminen kynttilänvalossa. Mutta hahmo talon edessä ei ollut unta. 

"Tomusormi? Sinäkö siellä?" isä huudahti pimeään. Hänen kasvonsa olivat niin totiset, että Meggien sydän alkoi tykyttää.

Anivarhain seuraavana aamuna kirjansitoja ja hänen kirjoja rakastava Meggie-tyttärensä lähtivät pitkälle pakomatkalle mukanaan muuan salaperäinen kirjapaketti."


Joskus puolisen vuotta sitten kerran lainasin tämän kirjastosta ja olin lukenut kirjasta suurinpiirtein yhden neljäsosan ja halusin mielelläni lukea sen loppuun. Mutta en voinut kun, kappas vain, minun täytyi viedä kirja takaisin kirjastoon. Viime kerralla näin Mustesydämen kirjastosta ja päätin lainata sen. En kuitenkaan muistanut kirjan tapahtumia niin hyvin, joten päädyin aloittamaan Mustesydämen lukemisen alusta. 


Kirjasta on aika vaikea kertoa mitään ilman spoilauksia, mutta yritän parhaani. Tietysti voisin kertoa joitain asioita, jotka kuitenkin ratkeavat aikalailla kirjan alkupuolella, mutta siinä menisi osa lukemisen ilosta. 


Eräänä iltana Meggien ja hänen isänsä luokse tulee eräs salaperäinen vieras, jota Meggien isä kutsuu Tomusormeksi. Meggien isä, Mo, ajaa Meggien nukkumaan, mutta Meggie on sen verran kiinnostunut tästä kyseisestä vieraasta, että hän jää salakuuntelemaan Tomusormen ja Mon puhetta. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt kaikkea heidän puheestaa, sillä siinä vivahteli outoja termejä: Velhokieli, Capricorn. 

Seuraavana aamuna Meggien isä kertoo Meggielle, että heidän täytyy mennä sitomaan hänen Elinoir-tätinsä kirjoja. Mo ottaa mukaan erään salaperäisen kirjapaketin ja lähdön viimehetkillä heidän mukaansa tulee edellisillan salaperäinen vieras, Tomusormi. 

Ihan aluksi täytyy sanoa, että rakastuin kappaleiden alkuihin laitettuihin lainauksiin. Ne antoivat jonkinlaisia vihjauksia, mitä kappale tulisi sisältämään ja ne olivat mukavaa luettavaa. Eniten pidin viidennen kappaleen lainauksesta: "Joka varastaa kirjan tai jättää lainatun kirjan palauttamatta, sen kädessä kirja muuttukoon kiemurtelevaksi käärmeeksi. Iskeköön tauti hänet maahan. Hän anelkoon armoa kovaan ääneen, älköötkä hänen kipunsa hellittäkö ennen kuin hän mätänee. Kirjatoukat näivertökööt hänen sisuksiaan kuin kalmanmadot. Ja viimeinen rangaistus olkoot helvetin ikuiset lieskat." -Näin lukee Alberto Manguelin mukaan San Pedron luostarin kirjaston ovella Barcelonassa.


Kirjan tunnelma oli hyvin rauhallinen. Kaikki asiat tapahtuivat rauhassa. Se oli sekä hyvä että huono asia. Jotkut asiat tapahtuivat ehkä jopa liian hitaasti ja osan olisi voinut leikata kokonaan kirjasta pois. Pidin kuitenkin kirjan tapahtumista, mutta jos asiaa katsoo juonen kannalta. Hyvä asia rauhallisuudessa oli se, että missään välissä ei ollut hoppu eikä tämä kirja ollut yksi niistä kirjoista, jonka viimeisille sivuilla yritetään tunkea puolet kirjan tapahtumista. 


Kirjan hahmot olivat mukavia ja todentuntuisia. Meggie oli jonkinverran lapsellinen, mutta tosiaan hän oli vielä lapsi (Ääh, en muista Meggien ikää kunnolla. Mulla on kyllä ihan muistikuva, että hän oli 9-vuotias, mutta en sitten ole varma. Vai oliko se sittenkin 12...) 

Ja Tomusormest pidin todella paljon ja hänestä tuli oitis lempihahmoni tästä kirjasta. En oikein tiedä, mikä hänessä kiehtoo. Mutta minulle Tomusormi oli todella rakastettava hahmo.

Toivon tosiaan, että olisin lukenut tämän kirjan nuorempana. Silloin luultavasti olisin täysin rakastunut tähän kirjaan ja uskon että tämä olisi yksi lempikirjoistani. Nytkin toki pidin tästä kirjasta, mutta kirja ei kuitenkaan yltänyt lempikirjoihin.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kari Levola - Unisieppari

Kirjan nimi: Unisieppari
Kirjailija: Kari Levola
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 140
Lukuhaaste: "A book you can finish in a day"
Arvosana: ★★★

"Aleksi pysyttelee enimmäkseen omassa yksityisessä maailmassaan, tietokoneiden hurinassa ja mp-kolmonen korvilla. Koulussa hän on hiljainen ja vetäytyvä, kunnes kesken lukuvoden luokalle tullut Emilia tunketuu hänen tietoisuuteensa yksinkertaisella kysymyksellä: miltä tuntuisi olla lepakko?''

Miltä tuntuisi olla lepakko? Miten niin, mitä se tarkoittaa? Tyttö alkaa kiehtoa Aleksia ja hän hakeutuu yhä uudestaan tämän seuraan. Emilia puhuu Aleksille myös unista, unien katselemisesta. Poika torjuu, ei hän katsele unia, ei ehdi. Muta näkee jo seuraavana yönä unen, jonka kirjoittaa ylös. Ja sitten painajaisia, kauniita unia, lapsuuttaan. Emilian kautta Aleksille avautuu ovia toiseen maailmaan, myös menneisyyteen. Hän kohtaa tunteita ja asioita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan."


Kirjan päähenkilönä on Aleksi, joka on erakkoluonteinen henkilö. Hänellä ei ole koskaan ollut oikeastaan kavereita, eikä hän myöskään ole niitä kaivannutkaan. Kotonakin hän oleskelee aikalailla omissa oloissaan. Sitten Aleksin luokalle tulee kesken lukuvuoden uusi tyttö, Emilia. Välitunnilla hän menee Aleksin luokse ja kysyy häneltä yksinkertaisen kysymyksen: "Miltä tuntuisi olla lepakko?" Aleksia jää vaivaamaan tämä kysymys ja hän jää miettimään miltä tuntuisi olla lepakko. Seuraavana päivänä Emilia tulee taas Aleksin seuraan ja alkaa kertoa hänelle unista. Tämän jälkeen Aleksi alkaa pitämään unipäiväkirjaa, jonne hän kirjoittelee unistaan heti herättyään. Pian Aleksille alkaa valjeta asioita menneisyydestään unien kautta.


Minun teki mieli lukea jotain kirjaa, jonka lukisin nopeasti joten päädyin lukemaan Unisiepparin. En ole pitkään aikaan lukenut myöskään kotimaista kirjallisuutta.


Tämä kirja oli ihan hyvä, mutta se ei mitenkään herättänyt mitään erikoisempia tunteita. Pidin kirjasta, mutta en rakastunut siihen mitenkään kummemmin tai sitten kirjan hahmoihin. Itse en oikein kyennyt samaistumaan henkilöihin. Aleksi, kuten jo kerroin, oli erakkoluonteinen henkilö, joka ei kaivannut muiden ihmisten seuraan. Emilia oli henkilö, jonka vastuulla oli aikalailla huolehtia toisesta ihmisestä. Ei niille kirjan henkilöille ehtinyt kirjan aikana oikein selkeää luonnetta. En kuitenkaan olettanutkaan sitä. 


Pidin kovasti kuitenkin Aleksin isän ja Aleksin välisitä keskusteluista. Suurimmaksi osaksi he juttelivat asioista sarkastisella huumorilla, tai ainakin minulle on se heidän keskusteluistaan jäänyt selkeästi mieleen. 


Jos etsit kirjaa, jonka voisit kepeästi lukea päivässä ja jolta et odottaisi mitään suuria, suosittelen lukemaan Kari Levolan Unisiepparin. Kirja oli kepeää luettavaa ja juuri sellaista mitä odotinkin tältä kirjalta. 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Marissa Meyer - The Lunar Chronicles: Cinder

Kirjan nimi: Cinder
Sarja: The Lunar Chronicles #1
Kirjailija: Marissa Meyer
Kustantaja: Puffin
Sivuja: 390
Lukuhaaste: "A book by an author you've never read before"
Arvosana: ★★★

"Cinder, a gifted mechanic in New Beijing, is also a cyborg. She's reviled by her stepmother and blamed for her stepsister's sudden illness. But when her life becomes entwined with the handsome Prince Kai's she finds herself at the centre of a violent struggle between the desires of an evil queen - and dangerous temptation.


Cinder is caught between duty and freedom, loyalty and betrayal. Now she must uncover secrets about her mysterious past in order to protect Earth's future."


Tämä kirjasarja perustuu satujen uudelleenkerrontaan ja ensimmäisessä kirjassa päähenkilönä on Tuhkimo. Tuhkimo elää tulevaisuuden Uudessa Pekingissä. Hän on tunnetusti Uuden Pekingin tunnetuin mekaanikko. Mutta Cinder on myös kyborgi, jonka hän haluaisi salata ihmisiltä. Hänen ollessaan pieni hän meinasi kuolla, mutta lääkärit saivat pelastettua hänen henkensä laittamalla kaikenlaisia koneen osia hänen kehoonsa.


Kirjan alussa Cinderin työskennellessä, hänen työpisteensä luokse ilmestyy Prinssi, tuleva Keisari, Kai. Hän pyytää Cinderiä korjaamaan hänen vialle menneensä androidinsa. Aluksi Cinder on häkeltynyt, mutta lupaa sitten korjata androidin ajoissa prinssille.

Myöhemmin samana iltana Cinderin sisarpuoli, Peony, sairastuu vakavaan sairauteen, joka on yksi maanvaiva maan asukkaille ja se on tappanut nopeassa ajassa lukemattoman määrän ihmisiä. Cinderin äitipuoli, Adri, syyttää Cinderiä siitä, että hänen takiaan Peony sairastui letumosikseen ja hän lähettää Cinderin lääketieteelliseen tutkimukseen, jonka avulla yritettän etsiä parannuskeinoa letumosikseen. Tietojen mukaan yksikään, joka on osallistunut tutkimukseen ei ole selvinnyt siitä hengissä. Tohtori Erland asettaa viruksen Cinderiin ja hän huomaa Cinderin olevan immuuni virukselle. Cinder voikin hyvin olla maapallon toivo letumosiksen parannuskeinosta.

Oih, rakastuin täysin Cinderin maailmaan. Sen luomisessa oli käytetty niin paljon luovuutta ja olisin mieluiten viihtynyt siellä kauempaankin tämän kirjan parissa. Kuussa asusteli lunareiksi kutsuttu kansa, jotka olivat ihmisten pahimpia vihollisia. Heitä johti ilkeä kuningatar Levana.

Kyllä muuten otti pattiin se, kuinka Cinderiä kohdeltiin ja millainen asema hänellä oli siinä yhteiskunnassa vain sen takia, että hän oli kyborgi. Argh. Ensinnäkin, Cinder teki kovasti töitä rahansa eteen, mutta tiedättekös mitä? Hän ei saa penniäkään siitä itselleen. Kaikki hänen rahansa menevät hänen lailliselle huoltajalleen, Adrille joka ei tee lainkaan töitä. Kaiket pitkät päivät hän luultavasi tuhlailee oikeasti Cinderille kuuluvia rahoja ja keimailee peilin edessä. Niin ja sitten se vielä, että Cinderillä ei periaatteessa ollut mitään päätösvaltaa itsestään. Jos hänen laillinen huoltajansa päätti niin, niin Cinderin oli toteltava tai muuten Cinder joutuisi vankilaan tai jotain. Argh. Oikeasti, toi otti niin pattiin.

Kirja oli kuitenkin aika ennalta arvattava. Se ei minua kuitenkaan haitannut: Oikeastaan se motivoi minua vain lukemaan nopeammin, sillä halusin tietää olinko oikeassa loppuratkaisun suhteen.

Katselin goodreadista sarjan seuraavat osat, sillä en malta päästä lukemaan niitä. Sarjan seuraava osa on Scarlet, joka kertoo Punahilkasta. Siinä taustalla näyttäisi kuitenkin pyörivän Cinderin tarina.

Suosittelen ihmeessä lukemaan Cinderin. Siitä tuli heti yksi lempikirjoistani.

Esittelyä & 2015 vuoden lukuhaasteet

Hei ja tervetuloa blogiini. Olen 16-vuotias lukiolainen, jonka yrityksenä on pitää ns. "kirjapäiväkirjaa" ja kirjata ajatuksiaan lukemistaan kirjoista. Ihan aluksi voin sanoa, että ne arvostelut tuskin on mitään laatuluokkaa. Ajatukseni yleensä lentävät, siinä missä kirjotukseni tahti on etanan luokkaa. Kuulostaa ongelmalliselta, eikös vain?

Sitten niihin lukuhaasteisiin. Alustavaksi määräksi ajattelin lukea 50 kirjaa vuodessa, mutta tämä voi muuttua vielä ylöspäin vuoden kuluessa.
Toisena lukuhaasteena olisi tämä tunnettu 2015 Reading Challenge, jota monet luultavasti ovat nähneet jossakin. 
Tässä vielä siitä kuva: