Lukumaraton & Kirjaostos

Valitettavasti en pystynytkään osallistumaan Ystävänpäivän lukumaratoniin. Tulin juuri sopivasti sinä perjantaina kipeäksi ja voimat oli lopussa. Lukemisesta ei tullut yhtään mitään.

Mulla on nyt loma (oikeastaan se on jo ihan lopussa, nyyh)

Joten päätin yrittää "hyvittää" ystävänpäivän lukumaratoonin itselleni ja maratoonasin itsekseni jonkinverran. Sain luettua Scarletin loppuun (Se oli ihana) ja aloittelin vähäsen Keplo Leutokalman kolmatta osaa. (En ole laskenut tarkkaa sivumäärää, paljonko luin yhteensä mutta veikkaisin sen olevan vähän yli 500)

Kävin kirjakaupassa ja poistuin sieltä kirjan kera. Kirjakauppa ja oma kirjahylly kiitti, mutta kukkaro ei. Aluksi en ollut aikeissa ostaa mitään, piti vain katsella kun kerran olin nyt kaupungissa asti. Mutta no, mitenkä nyt kävikään

Tuo Miekkamyrsky tuntuu kovakantisena niin arvokkaalta kirjalta.
Se on korkea, paksu ja leveä. Yksinkertaisesti sanottuna se on iso kirja. Siinä on myös mukana punainen lukunauha.


Tänään suunnitelmissa olisi mennä katsomaan The Imitation Game tätini kanssa. Odotan innolla sen näkemistä.
Mutta mitä teille kuuluu? Onko mitään kummoisempia viikonloppusuunnitelmia? :)

Michael Ende - Tarina vailla loppua

Kirjan nimi: Tarina vailla loppua

Kirjailija: Michael Ende
Kustantaja: Otava
Sivuja: 492
Lukuhaaste: "A book that was originally written in another language"

Arvosana: ★★★☆☆

"Eräänä sateisena marraskuun päivänä Bastian kähveltää antikvariaatista vanhan kiehtovan kirjan nimeltä Tarina vailla loppua. Hän piiloutuu ullakolle lukemaan ja joutuu huomaamattaan mukaan kirjojen tapahtumiin, taruolentojen kansoittamaan Fantaasian valtakuntaan, satujen ja seikkailujen kaleidoskooppiin.

Bastianista tulee ihan oikea sankari, joka pelastaa koko Fantasian valtakunnan tuholta. Hän saa Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelta palkkioksi medaljongin, jonka avulla kaikki on mahdollista. Mutta selviytyäkseen takaisin ihmisten maailmaan on Bastianin toteutettava kaikkein vaikein käsky: Tee Mitä Todella Tahdot."

Kirjan voi jakaa kahteen eri tarinaan. Ensimmäisessä tarinassa Bastian varastaa antikvariaatista kirjan, Tarinan vailla loppua, ja peloissaan teostaan hän päätyy lukemaan sitä koulun ullakolle. Kirja sijoittuu Fantaasian maailmaan, missä elelee kaikenlaisia erikoisia otuksia. Fantaasian kaiken elämän ehto, Ikuisen Lapsuuden Valtiatar, on kuolemaisillaan. Atréju lähetetään seikkailumatkalle etsimään Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelle parannuskeinoa ja hän törmää lohikäärme Fuhhuuriin ja he ystävystyvät seikkailujen myötä. 

Kirjan ensimmäinen osa koskee juuri Atréjun seikkailuja Fantaasiassa, toinen osa Bastianin seikkailuja. Suoraan sanottuna en pitänyt kirjan toisesta osasta. Teksti oli tylsää luettavaa ja eipä se lukeminen paljoa kiinnostanutkaan. Kirjan toisessa osassa tuntui kyllä, että tämä nyt olisi oikeasti se tarina vailla loppua. 

Kirjan ensimmäinen osa oli paljon mielenkiintoisempi: sitä luin mielelläni. Kirja olisi mielestäni ollut paljon parempi ilman kirjan toista osaa. (Tai edes se kirjan toinen osa olisi tiivistetty paaljon pienempään sivu- ja tapahtumamäärään)
Atréju ja Fuhhuur olivat ihania hahmoja. Pidin heistä paljon. 

Bastianista tuli kirjan toisessa osassa hyvin ylimielinen hahmo. Hänen piti omasta mielestään todistaa olevansa paljon enemmän, mitä hän tosiasiassa oli. Häntä alkoi kiinnostamaan vain valta ja kunnia. Ikuisen Lapsuuden Valtiataren antaessa hänelle AURYNin, suojelevan amuletin. Sillä oli voima toteuttaa Bastianin toivomuksia. Bastian ei laisinkaan ajatellut kunnolla, mitä toivoi. Hän päättömästi vain toivoi asioita, joita hänen teki mieli. Hän unohti jopa ystävänsä ja heidän lojaalisuutensa. Tähän Bastianin päättömään asioiden toivomiseen menikin lähestulkoon kirjan toisen osion kokonaisuus. Siinä ei oikein näkynyt olevan päätä eikä häntää: punainen lanka oli ihan hukassa. 

Kirja oli minulle kuin Mustesydän. Kirja oli minulle sellainen ihan okei lukukokemus, mutta ei se herättänyt minkäänlaisia erillaisia tunteita tai mitään. Ehkä myös jonkinverran pitkävetinen (Varsinkin se kirjan toinen osa). Ja luultavasti olisin pitänyt kirjasta paljon enemmän, ehkä se olisi jopa ylettänyt yhdeksi lempikirjoistani, jos olisin lukenut sen nuorempana ala-asteikäisenä.
Jos aiotte lukea tämän kirjan, niin suosittelen lukemaan kirjan ns. ensimmäisen osan ja jättäkää kirjan toinen puolisko lukematta.

Stephen King - Carrie

Kirjan nimi: Carrie

Kirjailija: Stephen King
Kustantaja: Tammi 
Sivuja: 206
Lukuhaaste: A book set in high school

Arvosana: ★★★☆☆

"Carrieta on kiva kiusata - se on niin ujo ja kömpelö, ei osaa edes suuttua. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulukaverit kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei nimittäin ole ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Sitä voi käyttää myös koston välineenä..." 

Kirja kertoo 16-vuotiaasta Carrie Whitesta, jota oli syrjitty ja kiusattu hänen koko elämänsä ajan. Carrien isä kuoli hänen ollessaan 3-vuotias ja Carriella oli äiti, Margaret White, joka oli ääriuskovainen henkilö. Liikuntasalin pukuhuonetilassa Carriella alkoi kuukautiset ensimmäistä kertaa. Carrie oli hämmentynyt eikä hän tiennyt, mitä tapahtui: hän luuli vuotavansa kuiviin. Pukuhuoneessa olevat tytöt nauroivat Carrielle ja heittelivät hänen päälleen terveyssiteitä ja tamponeita. Opettaja Desjard huomasi tilanteen ja hääti tytöt pois. Neiti Desjard yritti rauhoitella Carrieta ja kun hän huomasi ettei Carrie tiennyt mitään kuukautisista, hän yritti opastaa häntä. Tällöin Carrie sai ajatuksen voimalla lampun rikkoutumaan ja tämän tilanteen jälkeen hän huomasi, että hän kykeni ajatuksen voimalla manipuloimaan ihmisten ja esineiden tilannetta. Hän esimerkiksi sai naapurin pojan kaatumaan pyörällä ja naapurin rouvan ikkunan särkymään.

Kirjassa oli kahdenlaista kerrontaa:
1) Normaalia kirjan kerrontaa
2) Kirjan tapahtumien jälkeisen ajan tutkimuksien lehtileikkeleitä ja haastatteluja

Carrien äiti, Margaret White, oli syy miksi Carrieta kiusattiin. Hän oli ääriuskovainen ja hän ei myöskään antanut Carrien olla muiden seurassa. Margaret uskoi että kilteille tytöille ei kasvaisi rintoja tai heillä ei alkaisi kuukautiset. Hän uskoi myös muuhun tälläiseen "mukavaan".

Carrien mennessä ristilliselle leirille (hän oli anonut kauan äidiltään lupaa siihen ja maksoi leirin omasta pussistaan) Carrieta kiusattiin siellä kovasti ja Carrie tuli kotiin ennen aikojaan. Aluksi Carrien äiti sanoi Carrielle olleensa oikeassa ja sitten hän käski Carrien menemään kaappiin. Hän käski Carrieta aina menemään kaappiin, kun hän oli tehnyt jotain epäkristillistä. Carrie joutui olemaan kaapissa monia tunteja, kunnes hänen äitinsä päästi hänet pois. Kuulostaa oikein mukavalta ja äidilliseltä henkilöltä, eiköstä vaan?

Että jotkut ihmiset osaavat sitten olla moraalittomia ja empatiakyvyttömiä. Mikä minua raivostutti tässä kirjassa eniten, oli Carrien epäoikeudenmukainen kohtelu. Häntä kiusattiin hänen koko elämänsä ajan. Ja miksi? Koska hän oli erilainen ja koska hänen äitinsä oli, no, todella ääriuskovainen ja hän poikkesi muista ihmisistä. 
Välillä Carrie oli myös säällittävä hahmo ja tuli tunne että eikö hän koskaan osaisi laittaa vastaan. Mutta toisaalta, jos nyt miettii millaisen kasvatuksen Carrie on saanut, niin kyllä sen sitten ymmärtää. Tässä maailmassa yksi ärsyttävimmistä asioista on juuri tuo epäoikeudenmukaisuus.

En ole muistaakseni ikinä ennen lukenut yhtäkään kauhukirjaa. En vain ole kiinnostunut hirveästi kauhusta. Carrienkin luinkin koulun kirjallisuuskurssia varten. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta se ei kuitenkaan saanut minussa tuntemaan pelon tunnetta. Kirja oli kuitenkin sen verran mukavaa luettavaa, että voisin mielelläni kokeilla Stephen Kingin muuta tuotantoa.

Ystävävänpäivän lukumaraton

Lukutoukan ruokalista -blogi järjestää tänä vuonna Ystävänpäivänä lukumaratoonin. Maratoonin ideana on lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon. 

Voit lukea 13. - 14.2 tai 14. - 15.2. 

Mukaan lukumaratooniin voi osallistua täältä

Rainbow Rowell - Fangirl

Kirjan nimi: Fangirl

Kirjailija: Rainbow Rowell
Kustantaja: Pan Macmillan
Sivuja: 461
Lukuhaaste: A book based entirely on it cover"

Arvosana: ★★★★★

"Cath and Wren are identical twins and until recently they did absolutely everything together. Now they're off to university and Wren's decided she doesn't want to be one half of a pair any more - she wants to dance, meet boys, go to parties and let loose. It's not so easy for Cath. She would rather bury herself in the fanfiction she writes where there's romance far more intense than anything she's experienced in real life.
Now Cath has to decide whether she's ready to open her heart to new people and new experiences, and she's realizing that there's more to learn about love than she ever thought possible..."

Cath ja Wren Avery olivat identtiset kaksoset. He olivat yhdessä fanittaneet Simon Snowta ja kirjoittaneet hänestä yhdessä fanfictionia. Simon Snow on Rainbow Rowellin keksimä kirjasarja, johon kuuluu kahdeksan osaa. Sen päähenkilönä on Simon Snow, joka käy eräänlaista maagikkojen koulua, jossa opetetaan kaikenlaisia loitsuja. Simon Snowilla on suuri fandom internetmaailmassa ja kaikki odottavat viimeistä Simon Snow kirjaa, joka pian ilmestyisi. Monet Simon Snow fanit shippaavat Bazia ja Simoniä keskenään. Cathy on kirjoittanut heistä paljon fanifictiota ja hänen tarinoillaa on paljon lukioita. Baz on Simonin huonetoveri maagikkojen koulussa, mutta samalla myös hänen vihollisensa. Simon pitää Bazia pahana ja hänellä on ollut kirjojen aikoina tunne, että Baz on tekemässä jotain ilkeää. Jos olet vähäkin ollut joskus Harry Potter fandomissa, huomasit varmaan Simon Snowin olevan Harry Potter ja Bazin olevan Draco Malfoy.

Nyt kun Cath ja Wren ovat menneet yliopistoon, Wren ei halua viettää niin paljoa aikaa enää Cathin kanssa. Hän etsi itselleen oman huonetoverin ja häntä kiinnostaa enemmän pojat ja juhlat alkoholeineen. Cath mieluiten olisi vain omissa oloissaan, kirjoittaisi fanfictionia eikä sosiaalisoituisi muiden ihmisten kanssa.

Pidin paljon tästä kirjasta. Fangirl oli minulle yksi niistä kirjoista, joka on hyvin koukuttavaa luettavaa ja mielelläsi lukisit kirjan yhdeltä istumalta. En kuitenkaan tehnyt niin, vaikka kuinka paljon huvittikin. Minulla kuitenkin kesti Fangirlin lukeminen melkein viikon, kiitos koeviikon. Joka päivä kuitenkin oli kiusaus hylätä kurssikirjojen lukeminen ja lukea Fangirliä niiden sijasta.

Pidin Cathista päähenkilönä ja hän oli myös hyvin samaistuttava. Häntä ei kiinnostanut mitenkään juominen ja bileissä käynti, eikä minuakaan. En myöskään usko (on kyllä hyvin mahdollista, että asia voi muuttua, mutta totta puhuen en usko) että ne minua mitenkään erikoisemmin alkavat kiinnostamaan muutaman vuoden päästäkään. Jos olisin kirjoittajaihmisiä, luultavasti pystyisin kuvitella itseni pysyvän huoneessani ja kirjoittavan lempisarjani fanifictionia.

Tunnustetaan, olen itse lukenut fanifictiota ja olen välillä itsekkin fanityttö joidenkin sarjojen kanssa. Hah, tuo voi ehkä olla yksi syy miksi rakastan tätä kirjaa paljon.
Mutta en nyt tiedä, miten tämä kirja tulisi aukeamaan ihmisille, jotka eivät ole ikinä olleet missään fandomissa tai eivät ole lukeneet tai tiedä fanfictionin termejä.
Kirjassa mainittiin muutama fanifictiomaailman termiä: fandom (joukko ihmisiä jotka fanittavat samaa asiaa ja muodostavat siten faniyhteisön, fandomin), shippaus (paritat kahta henkilöä yhteen), canon (shippaus, jonka henkilöt ovat myös kirjoissa yhdessä), slash (paritus, jossa shipataan kahta samaa sukupuolta olevia henkilöitä yhteen)

Minulla oli ristiriitaiset tunteet Cathin kaksoissiskosta, Wrenistä. Kirjan alkupuolella hän oli minun mielestäni hyvin ärsyttävä hahmo, joka tuntui ajattelevansa vain omaa napaansa. Kirjan loppupuolella Wren kuitenkin muutti käyttäytymistään ja hänestä tuli minulle ihan okei henkilö.


Kirjan ystävyyssuhteet olivat hienoja. Kirjasta ei löytynyt, onneksi, sellaista hahmoa, joka suuttuisi jostain naurettavan pienestä asiasta ja sitemmin ei enää koskaa puhuisi "ystävälleen."
Tässä kirjassa hahmojen väliset ystävyyssuhteet olivat aitoja ja yksi lempiasioitani Fangirlissä.

Jos minu pitäisi kuvailla yhdellä sanalla tämän kirjan tarinaa, sanoisin sen olevan kaunis. Lyhyesti sanottuna pidin kirjasta todella paljon ja suosittelen ihmeessä lukemaan, jos vain siihen löytyy mahdollisuus.

Rick Riordan - The Heroes of Olympus: The Blood of Olympus

Kirjan nimi: The Blood of Olympus

Sarja: The Heroes of Olympus #5

Kirjailija: Rick Riordan
Kustantaja: Penguin Books
Sivuja: 500
Lukuhaaste: "A book from an author you love but you haven't read yet"

Arvosana: ★★★★☆

"Despite surviving their many deadly quests, Percy, Jason, Annabeth and the rest of crew are no closer to defeating all-poweful Earth Mother, Gaia. Now her army of giants has risen and they're stronger than ever. They must be stopped before the Feast of Spes, when Gaia will sacrifice two demigods in Athens. She needs their blood - the blood of Olympus - in order to awaken. But how can a handful of young demigods hope to battle against Gaia's legion or giants? In spite of the terrible anger that awaits the in Athens, they have no choice. Because, if Gaia wkes, it's game over. For them all."

Kirjan kerrontanäkökulmat vaihteli Piperin, Leon, Jasonin sekä Nicon ja Reynan välillä. Piper, Leo ja Jason -näkökulmat kertoivat ennustuksen seitsemän puolijumalan kamppailusta Gaiaa vastaan. Nicon ja Reynan näkökulmat kertoivat heidän seikkailusta viedä Athena Parthelon -patsas Puoliveristen leiriin estääkseen sodan roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien välillä. Olisin ehkä kaivannut Percyn kerrontaa kirjaan, mutta ei se mitenkään haitannut. Ei Percyä (tai Annabethiakaan) kuitenkaan jätetty taka-alalle: heistä kerrottiin muiden hahmojen kerrontanäkökulmasta. Esimerkiksi Percystä seikkailusta kerrottiin Jasonin näkökulmassa (Percy oli Jasonin seurassa) ja Annabethista Piperin näkökulmasta (Annabeth oli Piperin seurassa)

Pidin tästä kirjasta, mutta jotenkin olisin odottanut tältä kirjalta enemmän. Jotenkin se varsinainen taistelu Gaiaa vasten jäi löyhäksi. Siihenhän kuitenkin oli tähdätty neljän kirjan verran ja sitten nyt viimeisessä kirjassa itse sitä taistelua oli vain pari kappaletta. Odotin siltä enemmän. 

Eniten tässä kirjassa rakastin Nicon ja Reynan kerrontanäkökulmia. Olen aina pitänyt paljon kyseisistä hahmoista, mutta ennen ei ole ollut kunnon mahdollisuutta päästä heidän pääkoppansa sisään. Rakastuin hahmoihin vain entistä enemmän.

Rakastin muutenkin Reynan ja Nicon ystävyyssuhdetta. He eivät vaikuta ensimmäisiltä mieleen, jotka voisivat olla hyviä ystäviä. Mutta kuitenkin nyt tässä kirjassa huomasi heidän olevan aikalailla samankaltaisia. Oli mukava seurata heidän ystävyssuhteensa muuttuvan kirjan seikkailujen myötä.

Yksi parhaista kohdista oli ehdottomasti tämä:
"Nico and Hedge fell in alongside her, both looking very pleased with themselves. They had apparently gone shopping at the Barrachina souvenir shop, where they'd replaed their dirty tattered shirts with loud tropical numbers.
"Nico", Reyna said, "you look-"
"Not a word about the shirt", he warned. "Not one word."
Mielikuva Nico hawaijipaidassa on todella mukava ja nauroin pari minuutti tuolle kohdalle.

Kuten on luultavasti voinut huomata, tässä kirjassa pidin eniten Nicon ja Reynan kertomista kohdista. Kyllä toki Leon, Piperin ja Jasonin kohdat olivat mukavia, mutta ne eivät vaikuttaneet minuun yhtä paljoa kuin Reyna ja Nico. (Hah, paitsi rakastin sitä kohtaa kun Leo mainitsi ajatuksissaan Doctor Whon, sillä se on yksi lempisarjoistani)

Loppuun olisin kuitenkin ehkä kaivannut epilogia. Kun nyt viimein (sniif) Percy Jacksonin tarinat ovat loppu, niin kyllä siihen olisi sellaisen vielä kaivannut.