sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Cornelia Funke - Mustesydän

Kirjan nimi: Mustesydän
Sarja: Mustesydän #1
Kirjailija: Cornelia Funke
Kustantaja: Otava 
Sivuja: 505
Lukuhaaste: "A book with more than 500 pages"
Arvosana: ★★★

"Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon?


Maggien mielestä mikään ei karkottanut pahoja unia varmemmin kuin hyvän kirjan lukeminen kynttilänvalossa. Mutta hahmo talon edessä ei ollut unta. 

"Tomusormi? Sinäkö siellä?" isä huudahti pimeään. Hänen kasvonsa olivat niin totiset, että Meggien sydän alkoi tykyttää.

Anivarhain seuraavana aamuna kirjansitoja ja hänen kirjoja rakastava Meggie-tyttärensä lähtivät pitkälle pakomatkalle mukanaan muuan salaperäinen kirjapaketti."


Joskus puolisen vuotta sitten kerran lainasin tämän kirjastosta ja olin lukenut kirjasta suurinpiirtein yhden neljäsosan ja halusin mielelläni lukea sen loppuun. Mutta en voinut kun, kappas vain, minun täytyi viedä kirja takaisin kirjastoon. Viime kerralla näin Mustesydämen kirjastosta ja päätin lainata sen. En kuitenkaan muistanut kirjan tapahtumia niin hyvin, joten päädyin aloittamaan Mustesydämen lukemisen alusta. 


Kirjasta on aika vaikea kertoa mitään ilman spoilauksia, mutta yritän parhaani. Tietysti voisin kertoa joitain asioita, jotka kuitenkin ratkeavat aikalailla kirjan alkupuolella, mutta siinä menisi osa lukemisen ilosta. 


Eräänä iltana Meggien ja hänen isänsä luokse tulee eräs salaperäinen vieras, jota Meggien isä kutsuu Tomusormeksi. Meggien isä, Mo, ajaa Meggien nukkumaan, mutta Meggie on sen verran kiinnostunut tästä kyseisestä vieraasta, että hän jää salakuuntelemaan Tomusormen ja Mon puhetta. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt kaikkea heidän puheestaa, sillä siinä vivahteli outoja termejä: Velhokieli, Capricorn. 

Seuraavana aamuna Meggien isä kertoo Meggielle, että heidän täytyy mennä sitomaan hänen Elinoir-tätinsä kirjoja. Mo ottaa mukaan erään salaperäisen kirjapaketin ja lähdön viimehetkillä heidän mukaansa tulee edellisillan salaperäinen vieras, Tomusormi. 

Ihan aluksi täytyy sanoa, että rakastuin kappaleiden alkuihin laitettuihin lainauksiin. Ne antoivat jonkinlaisia vihjauksia, mitä kappale tulisi sisältämään ja ne olivat mukavaa luettavaa. Eniten pidin viidennen kappaleen lainauksesta: "Joka varastaa kirjan tai jättää lainatun kirjan palauttamatta, sen kädessä kirja muuttukoon kiemurtelevaksi käärmeeksi. Iskeköön tauti hänet maahan. Hän anelkoon armoa kovaan ääneen, älköötkä hänen kipunsa hellittäkö ennen kuin hän mätänee. Kirjatoukat näivertökööt hänen sisuksiaan kuin kalmanmadot. Ja viimeinen rangaistus olkoot helvetin ikuiset lieskat." -Näin lukee Alberto Manguelin mukaan San Pedron luostarin kirjaston ovella Barcelonassa.


Kirjan tunnelma oli hyvin rauhallinen. Kaikki asiat tapahtuivat rauhassa. Se oli sekä hyvä että huono asia. Jotkut asiat tapahtuivat ehkä jopa liian hitaasti ja osan olisi voinut leikata kokonaan kirjasta pois. Pidin kuitenkin kirjan tapahtumista, mutta jos asiaa katsoo juonen kannalta. Hyvä asia rauhallisuudessa oli se, että missään välissä ei ollut hoppu eikä tämä kirja ollut yksi niistä kirjoista, jonka viimeisille sivuilla yritetään tunkea puolet kirjan tapahtumista. 


Kirjan hahmot olivat mukavia ja todentuntuisia. Meggie oli jonkinverran lapsellinen, mutta tosiaan hän oli vielä lapsi (Ääh, en muista Meggien ikää kunnolla. Mulla on kyllä ihan muistikuva, että hän oli 9-vuotias, mutta en sitten ole varma. Vai oliko se sittenkin 12...) 

Ja Tomusormest pidin todella paljon ja hänestä tuli oitis lempihahmoni tästä kirjasta. En oikein tiedä, mikä hänessä kiehtoo. Mutta minulle Tomusormi oli todella rakastettava hahmo.

Toivon tosiaan, että olisin lukenut tämän kirjan nuorempana. Silloin luultavasti olisin täysin rakastunut tähän kirjaan ja uskon että tämä olisi yksi lempikirjoistani. Nytkin toki pidin tästä kirjasta, mutta kirja ei kuitenkaan yltänyt lempikirjoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti