Kirjan nimi: Unisieppari
Kirjailija: Kari Levola
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 140
Lukuhaaste: "A book you can finish in a day"
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 140
Lukuhaaste: "A book you can finish in a day"
Arvosana: ★★★☆☆
"Aleksi pysyttelee enimmäkseen omassa yksityisessä maailmassaan, tietokoneiden hurinassa ja mp-kolmonen korvilla. Koulussa hän on hiljainen ja vetäytyvä, kunnes kesken lukuvoden luokalle tullut Emilia tunketuu hänen tietoisuuteensa yksinkertaisella kysymyksellä: miltä tuntuisi olla lepakko?''
Miltä tuntuisi olla lepakko? Miten niin, mitä se tarkoittaa? Tyttö alkaa kiehtoa Aleksia ja hän hakeutuu yhä uudestaan tämän seuraan. Emilia puhuu Aleksille myös unista, unien katselemisesta. Poika torjuu, ei hän katsele unia, ei ehdi. Muta näkee jo seuraavana yönä unen, jonka kirjoittaa ylös. Ja sitten painajaisia, kauniita unia, lapsuuttaan. Emilian kautta Aleksille avautuu ovia toiseen maailmaan, myös menneisyyteen. Hän kohtaa tunteita ja asioita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan."
Kirjan päähenkilönä on Aleksi, joka on erakkoluonteinen henkilö. Hänellä ei ole koskaan ollut oikeastaan kavereita, eikä hän myöskään ole niitä kaivannutkaan. Kotonakin hän oleskelee aikalailla omissa oloissaan. Sitten Aleksin luokalle tulee kesken lukuvuoden uusi tyttö, Emilia. Välitunnilla hän menee Aleksin luokse ja kysyy häneltä yksinkertaisen kysymyksen: "Miltä tuntuisi olla lepakko?" Aleksia jää vaivaamaan tämä kysymys ja hän jää miettimään miltä tuntuisi olla lepakko. Seuraavana päivänä Emilia tulee taas Aleksin seuraan ja alkaa kertoa hänelle unista. Tämän jälkeen Aleksi alkaa pitämään unipäiväkirjaa, jonne hän kirjoittelee unistaan heti herättyään. Pian Aleksille alkaa valjeta asioita menneisyydestään unien kautta.
Minun teki mieli lukea jotain kirjaa, jonka lukisin nopeasti joten päädyin lukemaan Unisiepparin. En ole pitkään aikaan lukenut myöskään kotimaista kirjallisuutta.
Tämä kirja oli ihan hyvä, mutta se ei mitenkään herättänyt mitään erikoisempia tunteita. Pidin kirjasta, mutta en rakastunut siihen mitenkään kummemmin tai sitten kirjan hahmoihin. Itse en oikein kyennyt samaistumaan henkilöihin. Aleksi, kuten jo kerroin, oli erakkoluonteinen henkilö, joka ei kaivannut muiden ihmisten seuraan. Emilia oli henkilö, jonka vastuulla oli aikalailla huolehtia toisesta ihmisestä. Ei niille kirjan henkilöille ehtinyt kirjan aikana oikein selkeää luonnetta. En kuitenkaan olettanutkaan sitä.
Pidin kovasti kuitenkin Aleksin isän ja Aleksin välisitä keskusteluista. Suurimmaksi osaksi he juttelivat asioista sarkastisella huumorilla, tai ainakin minulle on se heidän keskusteluistaan jäänyt selkeästi mieleen.
Jos etsit kirjaa, jonka voisit kepeästi lukea päivässä ja jolta et odottaisi mitään suuria, suosittelen lukemaan Kari Levolan Unisiepparin. Kirja oli kepeää luettavaa ja juuri sellaista mitä odotinkin tältä kirjalta.
"Aleksi pysyttelee enimmäkseen omassa yksityisessä maailmassaan, tietokoneiden hurinassa ja mp-kolmonen korvilla. Koulussa hän on hiljainen ja vetäytyvä, kunnes kesken lukuvoden luokalle tullut Emilia tunketuu hänen tietoisuuteensa yksinkertaisella kysymyksellä: miltä tuntuisi olla lepakko?''
Miltä tuntuisi olla lepakko? Miten niin, mitä se tarkoittaa? Tyttö alkaa kiehtoa Aleksia ja hän hakeutuu yhä uudestaan tämän seuraan. Emilia puhuu Aleksille myös unista, unien katselemisesta. Poika torjuu, ei hän katsele unia, ei ehdi. Muta näkee jo seuraavana yönä unen, jonka kirjoittaa ylös. Ja sitten painajaisia, kauniita unia, lapsuuttaan. Emilian kautta Aleksille avautuu ovia toiseen maailmaan, myös menneisyyteen. Hän kohtaa tunteita ja asioita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan."
Kirjan päähenkilönä on Aleksi, joka on erakkoluonteinen henkilö. Hänellä ei ole koskaan ollut oikeastaan kavereita, eikä hän myöskään ole niitä kaivannutkaan. Kotonakin hän oleskelee aikalailla omissa oloissaan. Sitten Aleksin luokalle tulee kesken lukuvuoden uusi tyttö, Emilia. Välitunnilla hän menee Aleksin luokse ja kysyy häneltä yksinkertaisen kysymyksen: "Miltä tuntuisi olla lepakko?" Aleksia jää vaivaamaan tämä kysymys ja hän jää miettimään miltä tuntuisi olla lepakko. Seuraavana päivänä Emilia tulee taas Aleksin seuraan ja alkaa kertoa hänelle unista. Tämän jälkeen Aleksi alkaa pitämään unipäiväkirjaa, jonne hän kirjoittelee unistaan heti herättyään. Pian Aleksille alkaa valjeta asioita menneisyydestään unien kautta.
Minun teki mieli lukea jotain kirjaa, jonka lukisin nopeasti joten päädyin lukemaan Unisiepparin. En ole pitkään aikaan lukenut myöskään kotimaista kirjallisuutta.
Tämä kirja oli ihan hyvä, mutta se ei mitenkään herättänyt mitään erikoisempia tunteita. Pidin kirjasta, mutta en rakastunut siihen mitenkään kummemmin tai sitten kirjan hahmoihin. Itse en oikein kyennyt samaistumaan henkilöihin. Aleksi, kuten jo kerroin, oli erakkoluonteinen henkilö, joka ei kaivannut muiden ihmisten seuraan. Emilia oli henkilö, jonka vastuulla oli aikalailla huolehtia toisesta ihmisestä. Ei niille kirjan henkilöille ehtinyt kirjan aikana oikein selkeää luonnetta. En kuitenkaan olettanutkaan sitä.
Pidin kovasti kuitenkin Aleksin isän ja Aleksin välisitä keskusteluista. Suurimmaksi osaksi he juttelivat asioista sarkastisella huumorilla, tai ainakin minulle on se heidän keskusteluistaan jäänyt selkeästi mieleen.
Jos etsit kirjaa, jonka voisit kepeästi lukea päivässä ja jolta et odottaisi mitään suuria, suosittelen lukemaan Kari Levolan Unisiepparin. Kirja oli kepeää luettavaa ja juuri sellaista mitä odotinkin tältä kirjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti