Aloitin lukumaratoonaamisen klo 16.10, mutta totta puhuen tuntuu etten ole saanut paljoa luettua. Tosin yhdessä välissä en meinannut saada lukurauhaa, joten se jarrutteli mukavasti lukemistani.
Minulla ei ole mitään tiettyjä kirjoja määrättynä, joita luen: luen vain fiiliksen mukaan ja koetan ottaa rennosti.
(Oonko ainoa, jonka mielestä tabletilla on pirun ärsyttävää kirjottaa tai ylipäätänsäkin tehdäyhtikäs mitään TV-sarjojen ja elokuvien katselemista lukuunottamatta? Kone nimittäin hajosi muutama päivä sitten...)
1. Päivitys klo 0.53
Percy Jackson and The Greek Gods luettu loppuun sekä Ette te minua tunne -kirja on loppusuorilla. Kirja on ollut hyvin koukuttava, mutta myös synkkä ja toivon tosiaa kirjalle onnellista loppua. Sen verran masentava kirja, mutta pidän päähenkilön erikoisesta ajatusmaailmasta.
Sivuja luettu: 277
2. Päivitys klo 3.50
Luin Ette te minua tunne -kirjan loppuun ja pidin siitä kovasti. Kirjan tunnelma oli synkkä, mutta voinen sanoa pitäneeni tarinan lopusta.
Aloittelin John Greenin Kaikki viimeiset sanat -kirjaa ja haluaisin mielläni lukea sitä nyt, kun kirja vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, mutta vahingossa nukahdinkin jo hetkeksi niin kaipa tässä kannattaisi mennä nukkumaan ja jatkaa huomenna.
Sivuja luettu: 408
3. Päivitys klo 14.00
Sain juuri luettua John Greenin Kaikki viimeiset sanat loppuun. Yllätyin kirjasta, positiivisesti, ja oletin sen olevan aivan erilainen.
Sivuja luettu: 647
4. Päivitys klo 15.16
Luin viidennen muumikirjan, vaarallisen juhannuksen, ja pidin siitä kovasti. Mieleeni tuli, kun lapsena katsoin muumijaksoa, jossa olivat nämä tapahtumat.
Nyt vielä olisi vajaa tunti lukumaratoonia jäljellä ja ajattelin aloitella jotain paksumpaa romaania - en kuitenkaan ehtisi enää saada mitään lyhyempää kirjaa luettua loppuun.
Sivuja luettu: 779
5. Päivitys klo 16.10
Lukumaratooni on nyt minun osaltani ohi. Luin tässä vielä lopuksi muutama kymmentä sivua viidettä aaltoa.
Lukumaratoonaaminen oli miellyttävä kokemus ja aion osallistua lukumaratooneihin jatkossakin.
Sivuja luettu: 827
Rick Riordan - Percy Jackson and the Greek Gods: 71 sivua
David Klass - Ette te minua tunne: 253 sivua
John Green - Kaikki viimeiset sanat: 323 sivua
Tove Jansson - Vaarallinen juhannus: 132 sivua
Rick Yancey - 5. aalto: 48 sivua
Yhteensä: 827 sivua
lauantai 27. kesäkuuta 2015
torstai 25. kesäkuuta 2015
Kesän lukumaraton
Päätin osallistua nyt ihan viime hetkillö Blogistanian kesälukumaratoniin, jonka järjestää Hyllytontun höpinöitä -blogi. Maratoniin voi osallistua ilmottautumalla täällä. Maratooni on siis ihan huomenna ja ideana on lukea 24h ajan mahdollisimman paljon.
Itselleni tämä on ensimmäinen lukumaratoonini. Ilmottauduin kyllä ystävänpäivän lukumaratooniin, mutta tulin juuri silloin kipeäksi eikä lukemisesta tullut yhtikäs mitään. Joten lasken tämän ensimmäiseksi lukumaratooniksini. Totta puhuen, olen aika innoistani tästä.
En oikeastaan ole ehtinyt kunnolla miettiä, mitä tulen lukemaan maratoonissa, mutta suunnitelmissa olisi tällä hetkellä pienentää kirjaston lainakasaa yöpöydältäni.
Onnea muillekkin maratoonaajille!
lauantai 20. kesäkuuta 2015
Piper Kerman - Orange Is The New Black: Vuosi vankilassa
Kirjan nimi: Orange Is The New Black: Vuosi vankilassa
Kirjailija: Piper Kerman
Kustantaja: Otava
Sivuja: 461
Lukuhaaste: "A book based on a true story"
Kustantaja: Otava
Sivuja: 461
Lukuhaaste: "A book based on a true story"
Arvosana: ★★★☆☆
"Tavallinen" nainen vankilassa - Piper Kermanin tositarina itkettää ja naurattaa!
Uranainen, parisuhteessa elävä Piper Kerman joutuu vankilaan nuoruudeen virheistään - huumerahojen salakuljetuksesta 10 vuotta sitten.
Hyvän kasvatuksen saanut Piper kohtaa vankilassa naisia kaikista sosiaalisista luokista, ja hänen on opeteltava rangaistuslaitoksen kirjoitamattomat säännöt. Miten kaltereiden takana selviää? Kuinka poikaystävä, perhe ja työkaverit suhtautuvat? Voiko muiden vankien kanssa ystävystyä?
Piperin tarina tarjoaa harvinaisen näkökulman amerikkalaiseen naisvankilaan. Kirjan pohjalta on tehty Netflixin suosittu tv-sarja."
Olen nyt ollut todella laiskalla päällä. Tämänkin kirjan olen lukenut lähestulkoon pari kuukautta sitten, mutta ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista motivaatiota kirjoittaa arvostelua tästä - tai oikeastaan mistään lukemastani kirjasta - vaikka kyllä sitä sanottavaa on.
Ensinnäkin, minusta on aina hämärää ja vaikeaa arvioida kirjoja, joiden tapahtumat ovat todellakin tapahtuneet. Arvostelenko tässä nyt, kuinka kiinnostava elämä ihmisellä on ollut jossain tietyssä elämänvaiheessa vai kirjottajantaitoa? Jep, minusta se on ainakin hämmentävää.
Kirjan idena oli siis Piperin olo amerikkalaisessa vankilassa. Hän sai tilannettaan tähden todella lyhyen vankeustuomion ja hänellä oli paljon lyhyempi vankeustuomio kuin monella muulla, jotka olivat tehneet pienempiä rikoksia.
Amerikkalaisista vankiloista oli kiinnostavaa lukea ja kuulla. Ennen kirjan lukemista, minulla ei ollut mitään tietoa niistä. Ne kuulostivat karmeilta paikoilta ja niissä olisi paljon parantamisen varaa. Tuntui myös ihan järkyttävältä, kuinka pitkiä aikoja "pikkurikoksista" joutui vankilaan Yhdysvalloissa. Kuten Kerman itse mainitsikin, monelle vankilaan joutuneelle naiselle olisi hyyödyllisempää että häntä autettaisiin saamaan elämä raiteilleen kuin että heidät vain tuupataan vankilaan.
Jokseen ärsyynnyin itse Piper Kermaniin kirjassa: sain sellaisen kuvan, että häntä suosittiin ja hän sai pieniä etuuksia vankilassa ollessaan, koska hänellä oli vaalea iho sekä hiukset ja kun hän ei vaikuttanut tyypilliseltä rikolliselta.
Keskivaiheilla kirja meni tylsähköksi, sillä siinä ei tuntunut oikein tapahtuvan mitään ja lukeminen jumittui. Lukujumin aikana avasin koneen ja päätin kattoa pari jaksoa itse sarjasta. TV-sarja eroaa kirjasta aikalailla ja huomaa että sarja on ottanut kirjasta aika paljon pelkästään vaikutteita ja sen teossa on otettu vapaat kädet käyttöön. Kirjassa tapahtuvat asiat sarjassa tapahtuu eri henkilöille, sarjassa näemme Kermanin ex-tyttöystävää Alexia (jonka nimi kirjassa oli Nora) enemmän, jonka takia Kerman joutui vankilaan ja nämä kohtaamiset naisten välillä tekevät sarjasta mielenkiintoisen. Mielestäni TV-sarja on kirjaa parempi.
Kirja oli ihan viihdyttävä opus, mutta ei mitenkään erityisen vaikuttava. Lukekaa ihmeessä, jos olette kiinnostuneita amerikkalaisesta vankilasysteemistä.
"Tavallinen" nainen vankilassa - Piper Kermanin tositarina itkettää ja naurattaa!
Uranainen, parisuhteessa elävä Piper Kerman joutuu vankilaan nuoruudeen virheistään - huumerahojen salakuljetuksesta 10 vuotta sitten.
Hyvän kasvatuksen saanut Piper kohtaa vankilassa naisia kaikista sosiaalisista luokista, ja hänen on opeteltava rangaistuslaitoksen kirjoitamattomat säännöt. Miten kaltereiden takana selviää? Kuinka poikaystävä, perhe ja työkaverit suhtautuvat? Voiko muiden vankien kanssa ystävystyä?
Piperin tarina tarjoaa harvinaisen näkökulman amerikkalaiseen naisvankilaan. Kirjan pohjalta on tehty Netflixin suosittu tv-sarja."
Olen nyt ollut todella laiskalla päällä. Tämänkin kirjan olen lukenut lähestulkoon pari kuukautta sitten, mutta ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista motivaatiota kirjoittaa arvostelua tästä - tai oikeastaan mistään lukemastani kirjasta - vaikka kyllä sitä sanottavaa on.
Ensinnäkin, minusta on aina hämärää ja vaikeaa arvioida kirjoja, joiden tapahtumat ovat todellakin tapahtuneet. Arvostelenko tässä nyt, kuinka kiinnostava elämä ihmisellä on ollut jossain tietyssä elämänvaiheessa vai kirjottajantaitoa? Jep, minusta se on ainakin hämmentävää.
Kirjan idena oli siis Piperin olo amerikkalaisessa vankilassa. Hän sai tilannettaan tähden todella lyhyen vankeustuomion ja hänellä oli paljon lyhyempi vankeustuomio kuin monella muulla, jotka olivat tehneet pienempiä rikoksia.
Amerikkalaisista vankiloista oli kiinnostavaa lukea ja kuulla. Ennen kirjan lukemista, minulla ei ollut mitään tietoa niistä. Ne kuulostivat karmeilta paikoilta ja niissä olisi paljon parantamisen varaa. Tuntui myös ihan järkyttävältä, kuinka pitkiä aikoja "pikkurikoksista" joutui vankilaan Yhdysvalloissa. Kuten Kerman itse mainitsikin, monelle vankilaan joutuneelle naiselle olisi hyyödyllisempää että häntä autettaisiin saamaan elämä raiteilleen kuin että heidät vain tuupataan vankilaan.
Jokseen ärsyynnyin itse Piper Kermaniin kirjassa: sain sellaisen kuvan, että häntä suosittiin ja hän sai pieniä etuuksia vankilassa ollessaan, koska hänellä oli vaalea iho sekä hiukset ja kun hän ei vaikuttanut tyypilliseltä rikolliselta.
Keskivaiheilla kirja meni tylsähköksi, sillä siinä ei tuntunut oikein tapahtuvan mitään ja lukeminen jumittui. Lukujumin aikana avasin koneen ja päätin kattoa pari jaksoa itse sarjasta. TV-sarja eroaa kirjasta aikalailla ja huomaa että sarja on ottanut kirjasta aika paljon pelkästään vaikutteita ja sen teossa on otettu vapaat kädet käyttöön. Kirjassa tapahtuvat asiat sarjassa tapahtuu eri henkilöille, sarjassa näemme Kermanin ex-tyttöystävää Alexia (jonka nimi kirjassa oli Nora) enemmän, jonka takia Kerman joutui vankilaan ja nämä kohtaamiset naisten välillä tekevät sarjasta mielenkiintoisen. Mielestäni TV-sarja on kirjaa parempi.
Kirja oli ihan viihdyttävä opus, mutta ei mitenkään erityisen vaikuttava. Lukekaa ihmeessä, jos olette kiinnostuneita amerikkalaisesta vankilasysteemistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)