Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tammi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tammi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Anne Frank - Päiväkirja

Kirjan nimi: Päiväkirja 
Kirjailija: Anne Frank
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 421
Lukuhaaste: "A nonfiction book"
Arvosana: ★★★★★


"Päiväkirja, joka ei haalistu koskaan
Kesällä 1942 nuori amsterdamilaistyttö Anne Frank perheineen joutui menemään maan alle, piiloutumaan vanhan liiketalon "salaiseen siipeen". Anne kirjoitti koko kaksivuotisen piileskelyn ajan päiväkirjaa, josta on tullut yksi 1900-luvun kuuluisimmista teoksista, vuosisadan kenties kauheimman murhenäytelmän symboli. 

Kertoessaan herkästi ja eloisasti omista tunteistaan ja suhteestaan toisiin perheenjäseniin sekä piileskelijöiden jokapäiväisestä elämästä, Anne loi samalla dokumentin kaikkien vainottujen juutalaisten kohtalosta."

Alunperin minun oli tarkoitus lukea Anne Frankin päiväkirja kahdeksannella luokalla, jolloin historiassa käsiteltiin Toista maailmansotaa. Mutta kirjastossa ollessani en löytänyt kirjaa ja olin silloin liian ujo kysyäkseni kirjastonhoitajalta. (Olin silloin vielä järkyttävän ujo, onneksi en enää ole niin ujo) 
Joten sitten sen kirjan lukeminen vähän jäi, mutta nyt myöhemmin näin kirjastossa Anne Frankin päiväkirjan, josta käytettiin tässä painoksessa pelkkää Päiväkirja-nimeä, ja päätin lukea sen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Historiassa yksi lempiaiheistani on juuri Toinen maailmansota. Se on yksi mielenkiintoisemmista, sekä hirveimmistä, aihe-alueista. Senkin vuoksi Anne Frankin päiväkirjaa oli mielenkiintoista lukea.

Ensinnäkin minusta on tavallaan epäreilua edes arvioida tätä kirjaa. Sillä se on alunperin ollut jonkun ihmisen kirjoittama päiväkirja. Melkein sama asia kuin menisin lukemaan siskoni päiväkirjaa ja sitten arvioisin sen. Minusta se tuntuu vain väärältä. 

Kirja oli samalla aikaa ihana ja hirveä. Voi luoja, ne Annen ajatukset. Pystyin samaistumaan niihin todella paljon ja osa niistä ajatuksista olivat samantapaisia kuin omani. Haluan vain mennä piiloon itkemään. Kirjottaessani tätä arvostelua pintaan tulivat ne samat tunteet, mitkä minulla oli lukiessa kirjaa. Sniif.

Jestas, ne kirjan loppusanat olivat yhtä tuskaa. Siinä kerrottiin kirjan henkilöiden elämästä Annen kirjoittaman päiväkirjan jälkeen. Tai no, elämästä ja elämästä. Enemmänkin siinä kerrottiin kuolemasta lukuunottamatta joitain piileskelijöiden auttajia. 
Niin paljon viattomia ihmisiä kuoli. Ja se kun jotkut kuolivat vain muutamaa päivää ennen pelastumista...

Lukekaa tämä kirja. Suosittelen kaikille, patsi ehkä en nyt liian nuorille lukijoille. Tämä kirja on yhtä tuskaa, mutta minusta tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea edes kerran elämässään. 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Derek Landy - Keplo Leutokalma: Kasvottomat

Kirjan nimi: Kasvottomat
Sarja: Keplo Leutokalma #3
Kirjailija: Derek Landy
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 386
Lukuhaaste: "book with nonhuman characters"
Arvosana: ★★★☆☆

"Luurankoetsivä ja hänen avustajansa Valkyria Salama jatkavat mielikuvituksellisia seikkailujaan. Sarjan kolmannessa osassa heillä on ratkaistavanaan visainen tapaus: teleporttaaja toisensa jälkeen saa surmansa. Keplo ja Valkyria ryhtyvät tutkimaan tapausta suurmaagin kielloista piittaamatta.

Tilanne mutkistuu yllättäen, kun Keplolle ja Valkyrialle selviää, että jossakin piileskelee itseoppinut luonnonlahjakkuus, teleporttaajapoika, joka saattaa olla hengenvaarassa. Poikaa on suojeltava keinolla millä hyvänsä.

Julmien ja vaarallisten Kasvottomien jumalien paluu näyttää olevan lähempänä kuin koskaan. Hätätilanteessa Keplo joutuu turvautumaan jopa Meriämmän apuun. Valkyrialla on kaiken lisäksi ongelmia peilikuvansa kanssa: se ei ehkä olekaan täysin luotettava apuri. Mutta onneksi Keplon ja Valkyrian huumorintaju säilyy kiperissäkin tilanteissa."

 Luurankoetsivä Keplo Leutokalma on eroitettu etsivän virastaan Pyhätössä. Kun teleporttaaja on murhattu, hän nuuskii asiaa Pyhätöltä salaa. Pian ensimmäisen teleporttaajan kuoleman jälkeen muita teleporttaajia alkaa kuolla toinen toisensa perään.

Keplo ja Valkyria näkevät yhteyden 50-vuotta sitten tapahtuneeseen teleporttaajamurhaan. He menevät järvelle, mistä löytyy kuollut teleporttaaja. Heille selviää se, että henkilö nimeltä Batu surmasi hänet ja hän haluaa avata portin päästääkseen Kasvottomat takaisin tähän maailmaan. 

Totta puhuen, minulle Keplo Leutokalmat ovat aika sekavia kirjoja niiden henkilöhahmojen takia. Sivuhahmoja tuntuu olevan mielin määrin ja harvemmilla heistä on jokin persoonallisuus, etteivät he oikein jää mieleen. Muutenkin kun vielä kaupan päälle kaikilla näillä hahmoilla on hyvin eriskummalliset nimet...

Edellisen osan lukemisesta oli vierähtänyt jokusen aika, joten oli ongelmia muistin kanssa: en oikein muistanut, mitä edellisissä osissa oli tapahtunut. Jotkut asiat kyllä muistuivat mieleen, toiset eivät. Se oli kieltämättä hyvin ärsyttävää.

Tässä osassa Valkyria alkoi ärsyttämään minua. Kun hän kokoajan on kiinni maagikoiden maailmassa, eikä edes viitsi olla päivääkään normaalissa maailmassa ja hän käytännössä on hylännyt perheensä eikä hän edes ajattele sitä laisinkaan. Hän ei enää vietä aikaa vanhempiensa kanssa. Toinen asia oli se kun yksi-näistä-sivuhahmoista-jonka-nimeä-en-muista kertoi Valkyrialle, että hänen ennustaja-äitinsä oli nähnyt hänen kuolevan tässä maagikoiden maailmassa ja ehdotti että Valkyria jättäisi sen taaksensa ja eläisi normaalia elämää. Valkyria vähät siitä välitti ja hän ei uskonut, että hän tulisi kuolemaan. Jospa hän vain harjoittelisi kovemmin ja sanoi tulevaisuuden olevan muuttuva asia. Tuon jälkimmäisen asian kyllä ymmärrän, mutta että harva nyt vähät välittäisi jos joku sanoisi nähneensä sinun kuolemasi. Argh.

Kirja oli kuitenkin ihan okei ja viihdyttävä kirja. Aivot sai heittää narikkaan ja huumori oli mukavaa. Suosittelen lukemaan, jos etsit humoristista aivot-narikkaan kirjaa.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Stephen King - Carrie

Kirjan nimi: Carrie
Kirjailija: Stephen King
Kustantaja: Tammi 
Sivuja: 206
Lukuhaaste: A book set in high school
Arvosana: ★★★☆☆

"Carrieta on kiva kiusata - se on niin ujo ja kömpelö, ei osaa edes suuttua. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulukaverit kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei nimittäin ole ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Sitä voi käyttää myös koston välineenä..." 


Kirja kertoo 16-vuotiaasta Carrie Whitesta, jota oli syrjitty ja kiusattu hänen koko elämänsä ajan. Carrien isä kuoli hänen ollessaan 3-vuotias ja Carriella oli äiti, Margaret White, joka oli ääriuskovainen henkilö. Liikuntasalin pukuhuonetilassa Carriella alkoi kuukautiset ensimmäistä kertaa. Carrie oli hämmentynyt eikä hän tiennyt, mitä tapahtui: hän luuli vuotavansa kuiviin. Pukuhuoneessa olevat tytöt nauroivat Carrielle ja heittelivät hänen päälleen terveyssiteitä ja tamponeita. Opettaja Desjard huomasi tilanteen ja hääti tytöt pois. Neiti Desjard yritti rauhoitella Carrieta ja kun hän huomasi ettei Carrie tiennyt mitään kuukautisista, hän yritti opastaa häntä. Tällöin Carrie sai ajatuksen voimalla lampun rikkoutumaan ja tämän tilanteen jälkeen hän huomasi, että hän kykeni ajatuksen voimalla manipuloimaan ihmisten ja esineiden tilannetta. Hän esimerkiksi sai naapurin pojan kaatumaan pyörällä ja naapurin rouvan ikkunan särkymään.


Kirjassa oli kahdenlaista kerrontaa:

1) Normaalia kirjan kerrontaa
2) Kirjan tapahtumien jälkeisen ajan tutkimuksien lehtileikkeleitä ja haastatteluja

Carrien äiti, Margaret White, oli syy miksi Carrieta kiusattiin. Hän oli ääriuskovainen ja hän ei myöskään antanut Carrien olla muiden seurassa. Margaret uskoi että kilteille tytöille ei kasvaisi rintoja tai heillä ei alkaisi kuukautiset. Hän uskoi myös muuhun tälläiseen "mukavaan".


Carrien mennessä ristilliselle leirille (hän oli anonut kauan äidiltään lupaa siihen ja maksoi leirin omasta pussistaan) Carrieta kiusattiin siellä kovasti ja Carrie tuli kotiin ennen aikojaan. Aluksi Carrien äiti sanoi Carrielle olleensa oikeassa ja sitten hän käski Carrien menemään kaappiin. Hän käski Carrieta aina menemään kaappiin, kun hän oli tehnyt jotain epäkristillistä. Carrie joutui olemaan kaapissa monia tunteja, kunnes hänen äitinsä päästi hänet pois. Kuulostaa oikein mukavalta ja äidilliseltä henkilöltä, eiköstä vaan?


Että jotkut ihmiset osaavat sitten olla moraalittomia ja empatiakyvyttömiä. Mikä minua raivostutti tässä kirjassa eniten, oli Carrien epäoikeudenmukainen kohtelu. Häntä kiusattiin hänen koko elämänsä ajan. Ja miksi? Koska hän oli erilainen ja koska hänen äitinsä oli, no, todella ääriuskovainen ja hän poikkesi muista ihmisistä. 

Välillä Carrie oli myös säällittävä hahmo ja tuli tunne että eikö hän koskaan osaisi laittaa vastaan. Mutta toisaalta, jos nyt miettii millaisen kasvatuksen Carrie on saanut, niin kyllä sen sitten ymmärtää. Tässä maailmassa yksi ärsyttävimmistä asioista on juuri tuo epäoikeudenmukaisuus.

En ole muistaakseni ikinä ennen lukenut yhtäkään kauhukirjaa. En vain ole kiinnostunut hirveästi kauhusta. Carrienkin luinkin koulun kirjallisuuskurssia varten. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta se ei kuitenkaan saanut minussa tuntemaan pelon tunnetta. Kirja oli kuitenkin sen verran mukavaa luettavaa, että voisin mielelläni kokeilla Stephen Kingin muuta tuotantoa.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kari Levola - Unisieppari

Kirjan nimi: Unisieppari
Kirjailija: Kari Levola
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 140
Lukuhaaste: "A book you can finish in a day"
Arvosana: ★★★☆☆

"Aleksi pysyttelee enimmäkseen omassa yksityisessä maailmassaan, tietokoneiden hurinassa ja mp-kolmonen korvilla. Koulussa hän on hiljainen ja vetäytyvä, kunnes kesken lukuvoden luokalle tullut Emilia tunketuu hänen tietoisuuteensa yksinkertaisella kysymyksellä: miltä tuntuisi olla lepakko?''

Miltä tuntuisi olla lepakko? Miten niin, mitä se tarkoittaa? Tyttö alkaa kiehtoa Aleksia ja hän hakeutuu yhä uudestaan tämän seuraan. Emilia puhuu Aleksille myös unista, unien katselemisesta. Poika torjuu, ei hän katsele unia, ei ehdi. Muta näkee jo seuraavana yönä unen, jonka kirjoittaa ylös. Ja sitten painajaisia, kauniita unia, lapsuuttaan. Emilian kautta Aleksille avautuu ovia toiseen maailmaan, myös menneisyyteen. Hän kohtaa tunteita ja asioita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan."


Kirjan päähenkilönä on Aleksi, joka on erakkoluonteinen henkilö. Hänellä ei ole koskaan ollut oikeastaan kavereita, eikä hän myöskään ole niitä kaivannutkaan. Kotonakin hän oleskelee aikalailla omissa oloissaan. Sitten Aleksin luokalle tulee kesken lukuvuoden uusi tyttö, Emilia. Välitunnilla hän menee Aleksin luokse ja kysyy häneltä yksinkertaisen kysymyksen: "Miltä tuntuisi olla lepakko?" Aleksia jää vaivaamaan tämä kysymys ja hän jää miettimään miltä tuntuisi olla lepakko. Seuraavana päivänä Emilia tulee taas Aleksin seuraan ja alkaa kertoa hänelle unista. Tämän jälkeen Aleksi alkaa pitämään unipäiväkirjaa, jonne hän kirjoittelee unistaan heti herättyään. Pian Aleksille alkaa valjeta asioita menneisyydestään unien kautta.


Minun teki mieli lukea jotain kirjaa, jonka lukisin nopeasti joten päädyin lukemaan Unisiepparin. En ole pitkään aikaan lukenut myöskään kotimaista kirjallisuutta.


Tämä kirja oli ihan hyvä, mutta se ei mitenkään herättänyt mitään erikoisempia tunteita. Pidin kirjasta, mutta en rakastunut siihen mitenkään kummemmin tai sitten kirjan hahmoihin. Itse en oikein kyennyt samaistumaan henkilöihin. Aleksi, kuten jo kerroin, oli erakkoluonteinen henkilö, joka ei kaivannut muiden ihmisten seuraan. Emilia oli henkilö, jonka vastuulla oli aikalailla huolehtia toisesta ihmisestä. Ei niille kirjan henkilöille ehtinyt kirjan aikana oikein selkeää luonnetta. En kuitenkaan olettanutkaan sitä. 


Pidin kovasti kuitenkin Aleksin isän ja Aleksin välisitä keskusteluista. Suurimmaksi osaksi he juttelivat asioista sarkastisella huumorilla, tai ainakin minulle on se heidän keskusteluistaan jäänyt selkeästi mieleen. 


Jos etsit kirjaa, jonka voisit kepeästi lukea päivässä ja jolta et odottaisi mitään suuria, suosittelen lukemaan Kari Levolan Unisiepparin. Kirja oli kepeää luettavaa ja juuri sellaista mitä odotinkin tältä kirjalta.