Anne Frank - Päiväkirja

Kirjan nimi: Päiväkirja 

Kirjailija: Anne Frank
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 421
Lukuhaaste: "A nonfiction book"

Arvosana: ★★★★★


"Päiväkirja, joka ei haalistu koskaan
Kesällä 1942 nuori amsterdamilaistyttö Anne Frank perheineen joutui menemään maan alle, piiloutumaan vanhan liiketalon "salaiseen siipeen". Anne kirjoitti koko kaksivuotisen piileskelyn ajan päiväkirjaa, josta on tullut yksi 1900-luvun kuuluisimmista teoksista, vuosisadan kenties kauheimman murhenäytelmän symboli. 

Kertoessaan herkästi ja eloisasti omista tunteistaan ja suhteestaan toisiin perheenjäseniin sekä piileskelijöiden jokapäiväisestä elämästä, Anne loi samalla dokumentin kaikkien vainottujen juutalaisten kohtalosta."

Alunperin minun oli tarkoitus lukea Anne Frankin päiväkirja kahdeksannella luokalla, jolloin historiassa käsiteltiin Toista maailmansotaa. Mutta kirjastossa ollessani en löytänyt kirjaa ja olin silloin liian ujo kysyäkseni kirjastonhoitajalta. (Olin silloin vielä järkyttävän ujo, onneksi en enää ole niin ujo) 
Joten sitten sen kirjan lukeminen vähän jäi, mutta nyt myöhemmin näin kirjastossa Anne Frankin päiväkirjan, josta käytettiin tässä painoksessa pelkkää Päiväkirja-nimeä, ja päätin lukea sen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Historiassa yksi lempiaiheistani on juuri Toinen maailmansota. Se on yksi mielenkiintoisemmista, sekä hirveimmistä, aihe-alueista. Senkin vuoksi Anne Frankin päiväkirjaa oli mielenkiintoista lukea.

Ensinnäkin minusta on tavallaan epäreilua edes arvioida tätä kirjaa. Sillä se on alunperin ollut jonkun ihmisen kirjoittama päiväkirja. Melkein sama asia kuin menisin lukemaan siskoni päiväkirjaa ja sitten arvioisin sen. Minusta se tuntuu vain väärältä. 

Kirja oli samalla aikaa ihana ja hirveä. Voi luoja, ne Annen ajatukset. Pystyin samaistumaan niihin todella paljon ja osa niistä ajatuksista olivat samantapaisia kuin omani. Haluan vain mennä piiloon itkemään. Kirjottaessani tätä arvostelua pintaan tulivat ne samat tunteet, mitkä minulla oli lukiessa kirjaa. Sniif.

Jestas, ne kirjan loppusanat olivat yhtä tuskaa. Siinä kerrottiin kirjan henkilöiden elämästä Annen kirjoittaman päiväkirjan jälkeen. Tai no, elämästä ja elämästä. Enemmänkin siinä kerrottiin kuolemasta lukuunottamatta joitain piileskelijöiden auttajia. 
Niin paljon viattomia ihmisiä kuoli. Ja se kun jotkut kuolivat vain muutamaa päivää ennen pelastumista...

Lukekaa tämä kirja. Suosittelen kaikille, patsi ehkä en nyt liian nuorille lukijoille. Tämä kirja on yhtä tuskaa, mutta minusta tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea edes kerran elämässään.