Supersankareita

Olen lukenut jokunen aika sitten muutaman supersankareista kertovia kirjoja (lastenkirjan, pari sarjakuvakirjaa) Marvels Avengers: Age of Ultronin ansiosta. Odotan sitä elokuvaa todella innoissani Marvel-fanina. 
Alkuperäinen ideani oli, että jätän sarjakuvaromaanit ja mangakirjat arvostelematta, mutta nyt tulin vähän toisenlaisiin aatoksiin ja ajattelin että miksikäs ei.



Kirjan nimi: The Mighty Avengers - Voimien liitto

Sarja: The Mighty Avengers

Kirjailija: Rick Thomas
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland
Sivuja: 96

Arvosana: ★★★☆☆

"Näin kaikki alkoi! Helppolukuinen, nuorten romaani kertoo Kostajien syntytärinan. 
Kaikki alkaa siitä, että vanhemmalle veljelleen, kruununperijä Thorille kateellinen prinssi Loki juonittelee hänen selkänsä takana saadakseen vallan itselleen. Supersankarit ympäri maapalloa vedetään mukaan taistoon, joka on ennennäkemätön." 


Sinäänsä jännää, että takakannessa tätä mainostettiin nuorten romaanina. Sillä kirja oli selvästikin suunnattu lapsille. 
Loki juoneilee pahojaan päästäkseen ulos hänen henkilökohtaisesta "vankilastaan." Hän manipuloi supersankareiden aivotoimintaa ja sai heidät näkemään asioita, joita ei ollut olemassa. Loki sai mm. Hulkin hyökkäämään junaan ja ihmiset pelästyivät siitä. Todellisuudessa Hulk näki junaraiteen olevan katki ja hän luuli pelastavansa junan matkustajat onnettomuudelta. 

Kirja oli mukavaa luettavaa ja lukisin sitä miellläni lapsille. Kirja ei ollut kuitenkaan mitenkään erityinen kirja, mutta en kyllä odottanutkaan.
Lisäksi voisin vielä mainita, että kirjan kuvat olivat aivan ihania, varsinkin piirrokset Hulkista. 

Kirjan nimi: Teräsmies
Sarja: All Star DC Comics

Kirjailija: Grant Morrison
Kuvittaja: Frank Quietly
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 304

Arvosana: ★★★★☆

"Kuolevan Krypton-planeetan viimeinen poika, joka lähetetään raketilla maahan. Supervoimainen pelastaja, joka varttuu Amerikan sydänmailla ja oppii arvostamaan ihmisyyttä. 
Vastassaan Lex Luthor, rikollinen tiedemies, joka on sokea omille erheilleen. 
Rinnallaan Lois Lane, dynaaminen reportteri, joka muistuttaa meitä sellaisista elämän arvoituksista, jotka ällistyttävät jopa Teräsmiestä.
Olet nähnyt kaiken tämän aiemminkin. Varaudu näkemään se kuin ensimmäistä kertaa. Tämä kirja on ajaton ja suuren luokan Teräsmies-kertomus, jonka ovat laatineet kaksi mestarillista tarinaniskijää."

Minulla ei ole mitään hajua, olenko koskaan aikaisemmin lukenut tarinoita Teräsmiehestä, mutta ainakin olin kuullut hänestä. Tosin hän ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään tutulta hahmolta...
Teräsmies taistelee perivihollisensa, Lex Luthorin kanssa, ja hän menee liian lähelle Aurinkoa. Jopa Teräsmiehen voimilla siitä on vakavia seuraamuksia. Teräsmiehen solut alkavat vähitellen kuolla ja lopulta jopa itse Teräsmies tulee kuolemaan.

Kirjassa on yhteensä 12 lukua. Jokaisessa luvussa on oma aiheensa, mutta moneen niistä sisältyy Teräsmiehen tuleva kuolema. 
Kaikki luvut olivat hyvin mukavia lukuja ja niissä oli kiinnostava juonenkulku. Myös henkilöhahmot olivat mukavia ja piirrustukset todella hienoja.
Itse pidin henkilökohtaisesti eniten luvuista, jossa Teräsmies seikkaili Lois Lanen kanssa. 

Suosittelen ihmeessä lukemaan jos siihen on tilaisuus ja sarjakuvat kiinnostavat.

Kirjan nimi: Thor - Luojapommi
Sarja: Thor

Kirjailija: Jason Aaron
Kuvittaja: Esad Ribic
Kustantaja: Egmont  
Sivuja: 115

Arvosana: ★★★☆☆


"Jossakin ajan tuolla puolen kaikki kaikkeuden jumalat raatavat orjina rakeentaakseen pommin, joka muuttaa luomakumman ikiajoiksi. Mikä on luojapommi? Ja miten Thor, kosmoksen viimeinen vapaa jumala, voi pysäyttää sen? Kun jumalten teurastajan karsea suunnitelma etenee, kaikki toivo tuntuu kadonneen. Kello tikittää ja pommi uhkaa räjähtää...

Kehuttu käsikirjoittaja Jason Aaron yhdistää voimansa maalari Esad Ribicin kanssa luodakseen kaikkien aikojen jännittävimmän ja fantastisimman Thor-seikkailun!"

En nyt perusta tuosta kaikkien aikojen jännittävimmästä ja fantastisimmasta Thor-seikkailusta, mutta pidin kirjasta. Kirjassa oli juuri sopivasti toimintaa, ei liikaa eikä kuitenkaan sitä ollut liian vähäänkään. Kirja piti mielenkiinnon yllä koko kirjan ajan eikä ehtunyt tylsistyä. Ainoana huonona puolena taitaapi olla se, että kirjassa on jonkun verran aikamatkustusta niin en kunnolla tajunnut sitä. Ehkäpä minun ei edes ollut määrä ymmärtää sitä.

Katkera Gorr haluaa tuhota jumalat ja hän on orjuuttanut heidät. Hänen mielestään jumalat ovat turhia ja ylimielisiä, maailma olisi paljon parempi paikka ilman heitä. Thor huomaa matkanneensa ajassa eteenpäin ja tapaa vanhemman itsensä. Vanhempi Thor kertoo nuorelle Throille tilanteen ja Thor on ainoa jumala, joka voi pelastaa jumalien kauhean kohtalon. Hän päättää lähteä Gorrin ja orjajumalten luokse näyttämään Gorrille taivaan merkit. 

Kirjassa oli myös lisäksi taiteiltu fonttien kanssa. Asgardlaisilla oli sellainen vanhahtava fontti, josta tuli kunnolla mieleen mm. Kalevala joten se sopi heille hyvin. Muilla taisi olla ihan sellainen normaali fontti. 
Suosittelen ihmeessä lukemaan. 

Kirjan nimi: Thor: Viikingit
Sarja: Thor

Kirjailija: Garth Ennis
Kuvittaja: Glenn Fabry 
Kustantaja: Egmont  
Sivuja: 128 

Arvosana: ★☆☆☆☆ 


"Sarjakuvakirjoittajista räävittömin ottaa Marvelin tuoreimman elokuvasankarin käsittelyynsä.

Kun joukko tuhoutumattomia viikinkizombeja saapuu ryöstöretkelle Manhattanin saarelle, vain mahtava Thor ja vieraileva tähti Tohtori Outo voivat pysäyttää heidät. Marvelin ukkosenjumala ja maagisten taitojen mestari joutuvat matkustamaan ajassa taaksepäin kootakseen ryhmän historiallisia sotureita, jotka voisivat nujertaa zombivallottajat. Pystyvätkö viikinkinainen, ristiretkeläinen ja natsihävittäjälentäjä voittamaan nämä kauhistuttavat viholliset?

Kirja kertoo enemmän viikingeistä kun Thorista. Alussa viikingit ryöstivät ja tappoivat ihmisiä jälleen yhdestä kylästä. Kylän viisain oli jäänyt eloon, mutta hänen perheensä oli saanut surmansa. Hän menee viikinkien luokse ja tekee loitsun, että viikingit eivät pääsisisi edes tuhannessa vuodessa uudelle maalle pyytäen jumalilta apua ja vuodattaa verta sen sitomiseksi. Hänet kuitenkin tapetaan ja hänen ruumiistaan vuotaa liikaa verta loitsulle.
Tuhat vuotta myöhemmin viikingit saapuvat nykyajan Pohjois-Amerikkaan. He valloittavat kaupungin itselleen ja tappavat kaikki eteen tulevat ihmiset. Tällöin Thor tulee apuun, mutta viikingit ovat hänelle liian voimakkaita ja hän tarvitsee apua heidän voittamiseensa ylemmältä taholta.

Kirjan idea oli ihan kiva, mutta toteututus ei. Kun kylän vanhin teki pyynnön jumalille, hän käytti sanoja: "Vaikka matkanne jatkuisi tuhannen vuotta, pohjan miehet. Ette löydä etsimäänne maata!"
Ja lopputulos oli se, että he löysivät maan tuhannen vuoden jälkeen. Mikä logiikka tässäkin nyt on? Kirjan selitys oli että kylän vanhimman kuollessa, kaikki hänen verensä valui loitsun sitomiseen ja sen takia viikingit löysivät maan tuhannen vuoden jälkeen. Ei tuo selitys kyllä kuulostanut minulle loogiselta saati sitten vakuuttanut minua.

Kirjassa mässäiltiin mielestäni aivan liikaa verellä ja raaka viikinki -idealla. Loppuratkaisukin oli aivan liian yksinkertainen. 

Mitä hyvää sitten voisin sanoa kirjasta? Se osa tulee Glenn Fabryn osalta. Kirjan kuvitus oli hienoa ja siitä se ansaitsikin yhden tähden. Ei se kuvitus valitettavasti kykene korvaamaan huonoa tarinaa. 

Anne Frank - Päiväkirja

Kirjan nimi: Päiväkirja 

Kirjailija: Anne Frank
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 421
Lukuhaaste: "A nonfiction book"

Arvosana: ★★★★★


"Päiväkirja, joka ei haalistu koskaan
Kesällä 1942 nuori amsterdamilaistyttö Anne Frank perheineen joutui menemään maan alle, piiloutumaan vanhan liiketalon "salaiseen siipeen". Anne kirjoitti koko kaksivuotisen piileskelyn ajan päiväkirjaa, josta on tullut yksi 1900-luvun kuuluisimmista teoksista, vuosisadan kenties kauheimman murhenäytelmän symboli. 

Kertoessaan herkästi ja eloisasti omista tunteistaan ja suhteestaan toisiin perheenjäseniin sekä piileskelijöiden jokapäiväisestä elämästä, Anne loi samalla dokumentin kaikkien vainottujen juutalaisten kohtalosta."

Alunperin minun oli tarkoitus lukea Anne Frankin päiväkirja kahdeksannella luokalla, jolloin historiassa käsiteltiin Toista maailmansotaa. Mutta kirjastossa ollessani en löytänyt kirjaa ja olin silloin liian ujo kysyäkseni kirjastonhoitajalta. (Olin silloin vielä järkyttävän ujo, onneksi en enää ole niin ujo) 
Joten sitten sen kirjan lukeminen vähän jäi, mutta nyt myöhemmin näin kirjastossa Anne Frankin päiväkirjan, josta käytettiin tässä painoksessa pelkkää Päiväkirja-nimeä, ja päätin lukea sen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Historiassa yksi lempiaiheistani on juuri Toinen maailmansota. Se on yksi mielenkiintoisemmista, sekä hirveimmistä, aihe-alueista. Senkin vuoksi Anne Frankin päiväkirjaa oli mielenkiintoista lukea.

Ensinnäkin minusta on tavallaan epäreilua edes arvioida tätä kirjaa. Sillä se on alunperin ollut jonkun ihmisen kirjoittama päiväkirja. Melkein sama asia kuin menisin lukemaan siskoni päiväkirjaa ja sitten arvioisin sen. Minusta se tuntuu vain väärältä. 

Kirja oli samalla aikaa ihana ja hirveä. Voi luoja, ne Annen ajatukset. Pystyin samaistumaan niihin todella paljon ja osa niistä ajatuksista olivat samantapaisia kuin omani. Haluan vain mennä piiloon itkemään. Kirjottaessani tätä arvostelua pintaan tulivat ne samat tunteet, mitkä minulla oli lukiessa kirjaa. Sniif.

Jestas, ne kirjan loppusanat olivat yhtä tuskaa. Siinä kerrottiin kirjan henkilöiden elämästä Annen kirjoittaman päiväkirjan jälkeen. Tai no, elämästä ja elämästä. Enemmänkin siinä kerrottiin kuolemasta lukuunottamatta joitain piileskelijöiden auttajia. 
Niin paljon viattomia ihmisiä kuoli. Ja se kun jotkut kuolivat vain muutamaa päivää ennen pelastumista...

Lukekaa tämä kirja. Suosittelen kaikille, patsi ehkä en nyt liian nuorille lukijoille. Tämä kirja on yhtä tuskaa, mutta minusta tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea edes kerran elämässään. 

Lemony Snicket - All The Wrong Questions: Who Could That Be at This Hour?

Kirjan nimi: Who Could That Be at This Hour? 

Sarja: All the Wrong Questions #1

Kirjailija: Lemony Snicket
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 258
Lukuhaaste: "A book at the bottom of your to-read list"

Arvosana: ★★★☆☆ 


"Before you consider reading "Who Could That Be at This Hour?" ask yourself these questions:

1. Are you curious about what is happening in a seaside town that is no longer by sea?

2. Do you want to know more about a stolen item that wasn't stolen at all?

3. Do you think that's any of your business? Why? What kind of person are you? Really?

4. Who is standing behind you?"

Viime vuonna ensimmäistä kertaa kokeilin lukea Lemony Snicketin kirjoja. Luin ensimmäisen osan Surkeiden sattumusten sarjasta, mutta se ei tehnyt minuun mitään kummoisempaa vaikutusta. Kun näin Who Could That Be at This Hour? -kirjan kirjastossa, päätin antaa Lemony Snicketin kirjoille toisen mahdollisuuden ja ehkäpä tämä sarja olisi parempi. (Olin myös kuullut kirjasta ja se olikin jo lukulistallani, mutten mitenkään hinkunut päästä sitä lukemaan. Sopivasti motivoiduin lukemaan tämän kirjan lukuhaasteen ansiosta)

Kirjan alkupuoli jäi minulle aikalailla epäselväksi. Ymmärsin sen verran, että Lemony Snicket oli ilmottautunut johonkin yksityiseen järjestöön, joka ratkoi rikoksia. Minua jäi hämmentämään, kun tästä ei kerrottu oikein paljon mitään ja se oli hyvin hämmentävää.

Lemony Snicket on S. Theodora Marksonin oppipoika ja hän auttaa häntä ratkaisemaan tapauksen, missä eräs pieni patsas oli varastettu. He matkustivat erääseen pieneen kyläkaupunkiin, missä kaikki käytännössä tuntevat kaikki. Lemony ja Theodora yrittävät selvittää kuka patsaan varasti ja samalla heille selviää lisää tietoa patsaasta. Lemony Snicket alkaa tuumimaan, että mitä jos patsas ei ollutkaan alunperin edes varastettu...

Möh. Olisin halunnut tietää jo tässä kirjassa sen pääjehun. No, eipä selvinnyt. Kaipa sitten täytyy lukea se seuraavakin kirja, jos löydän siihen tarpeeksi motivaatiota ja kiinnostusta. Ei sillä, että tässä olisi mikään hirveä työ lukea näitä kirjoja. Kirjan koko oli pieni ja kirjan fontti oli todella suuri verrattuna muiden kirjojen fonttikokoihin.

Pidin tästä kirjasta selvästi enemmän kuin Surkeiden sattumusten sarjan kirjansarjan ensimmäisestä osasta. Kirja ei ollut mitenkään erikoinen; se oli enemmänkin sellainen aivot-narikkaan lukemista. 
Suosittelen kirjaa nuoremmille lukijoille.

George Lucas, Donald F. Glut, James Kahn - Tähtien sota -trilogia

Kirjan nimi: Tähtien sota -trilogia (sisältää osat Tähtien sota, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu)

Sarja: Tähtien sota

Kirjailija: George Lucas, Donald F. Glut, James Kahn
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 623
Lukuhaaste: "A trilogy"  

Arvosana: ★★★☆☆

"Ohjaaja George Lucasin Tähtien sota -trilogia mullisti yksin voimin koko seikkailuelokuvan säännöt. Monille viime vuosikymmeninä varttuneille se on jäänyt ja tulee jäämään elämän vaikuttavimmaksi elokuvaelämykseksi. Nyt tarinan voi ensimmäistä kertaa lukea kokonaisuudessaan suomeksi.

Linnunradan Vanha Tasavalta on joutunut tyranni Darh Vaderin, kauhistuttavan Mustan Lordin käsiin. Murskaavaa ylivoimaa vastaan taistelee pieni mutta rohkea kapinallisjoukko, johon kuuluu kaunis prinsessa Leia, vanha tietäjä Ben Kenobi, tähtienvälinen seikkailija Han Solo, rautainen robottipari Threepio ja Artoo-Detoo sekä tietysti nuori hurjapää Luke Skywalker, joka aseenaan isänsä sädesapeli sinkoutuu keskelle Linnunradan historian raivokkainta taistelua."

Pakko tunnustaa, että en ole oikeastaan edes nähnyt ikinä Star Wars -elokuvia. Tiedän kyllä elokuvien idean ja joitain legendaarisia repliikkejä elokuvista, mutta siihen se sitten jääkin. Hiihtolomalla kulutin aikaa kirjastossa ja eteeni sattui tämä kyseinen Star Wars -trilogiakirja ja hetken mielijohteesta päätin lainata sen ja samalla siinä sivussa sivistää itseäni. 

Ensimmäinen kirja, Tähtien sota, meni minulla puoliksi siihen, että yritin ymmärtää kirjan maailmaa. Olin siitä ihan hämilläni ja parin luvun jälkeen yritin "unohtaa" kyseisen maailman pohdiskelun ja keskittyä tarinaan. Se auttoi kyllä huomattavasti, vaikka välillä se vaivasi jälleen. Ensimmäisen kirjan luettuani sain kuitenkin Star Wars maailmasta aika hyvän käsityksen ja Imperiumin vastaiskua oli sen kannalta helpompi lukea. Luulen kuitenkin Star Warsin maailman avautuvan paremmin elokuvissa. 

Ensimmäisessä kirjassa nuori Luke Skywalker työskentelee setänsä maatilalla ja he ostavat kaksi uutta robottia, Artoo-Detoon ja Threepion. Toisella roboteista, Artoo-Detoolla, on koneistossaan jonkinlainen viesti eräälle tietylle henkilölle ja hän karkaa etsimään häntä. Luke ryntää Threepion kanssa Artoo-Detoon perään ja he löytävät Artoo-Detoon erään miehen luota. Miehen nimi on Ben Kenobi ja hän oli Artoo-Detoon etsimä henkilö. Ben Kenobi katsastaa Artoo-Detoon viestin, jossa on viesti Kapinallisliitolta. (Kapinallisliitto taisteli ilkeää Tasavaltaa vastaan) 
Prinsessa Leia, joka on tärkeä poliittinen henkilö, on joutunut Tasavallan vangiksi, jossa ilkeä Darth Vader kiduttaa häntä saadakseen tietoa Kapinallisliiton tukikohdasta. 
Luke ja Ben Kenobi lähtevät pelastamaan Prinsessa Leiaa ja palkkaavat Han Solon kuljettamaan heidät laivallaan määränpäähän ja näin hänkin joutuu seikkailuun mukaan. 

Toisessa kirjassa pääasiassa Tasavalta taistelee Kapinaliittoa vastaan ja Luke Skywalker on päätynyt Dagobah-planeetalle jedimestari Yodan oppiin tullakseen Jediksi. Luke keskeyttää jedikoulutuksensa kuultuaan ystäviensä olevansa vaarassa ja hän lähtee pelastamaan heitä. Luke päätyy kaksintaisteluun Darth Vaderin kanssa, mutta selviää siitä juuri ja juuri hengissä.

Kolmannessa kirjassa kapinaliitolle seliviää, että Imperiumin Tasavalta on kehittelemässä Kuolontähti-hirmuasetta ja kehittelevät suunnitelman sen tuhoamiseksi. Kapinaliittolaiset päätyvät Endorin metsäplaneetalle ja siellä he saavat liittolaisiksiin ewokit. 
Yoda kertoo Lukelle että hänen viimeisenä koetuksenaan on taistella Darth Vaderin kanssa, ennen kuin hänen koulutuksensa on valmis ja hänestä tulee jedi. 

Kuten jo mainitsin, ensimmäinen kirja oli minulle aika hämärä sen vieraan maailman takia. Mutta kaiken sen sekasorron keskellä, pidin kuitenkin kirjasta. Se oli minulle sellainen ihan okei -kirja. Ei mitenkään mahtava, mutta ei huonokaan. 

Imperiumin vastaisku oli mielestäni trilogian huonoin ja tylsin kirja. Tapahtumat eivät oikein jaksaneet kiinnostaa minua ja jotenkin kirja tuntui hyvin etäiseltä. Vasta kirjan loppuvaiheilla pääsin kirjaan mukaan. 

Eniten pidin kolmannesta kirjasta. Tiedättekö sen tunteen, kun ainoa sana millä voit kuvailla kirjaa on kaunis? Minulle Jedin paluu oli sellainen kirja. Rakastin sitä. Se tylsistymyys, mikä oli ollut Imperiumin vastaiskussa, oli poissa ja Jedin paluu todellakin korvasi sen kirjan huonouden.

Harvemmin on tullut luettua elokuvaan perustuvia kirjoja, useimmin kirjat perustuvat elokuvaan. Tämähän kirjatrilogia perustui nimittäin elokuvoon. Nämä toimivat kirjoina ihan hyvin, mutta uskon niiden toimivan paljon paremmin elokuvina. Jotka muuten on suunnitelmissani katsoa.

Derek Landy - Keplo Leutokalma: Kasvottomat

Kirjan nimi: Kasvottomat

Sarja: Keplo Leutokalma #3

Kirjailija: Derek Landy
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 386
Lukuhaaste: "book with nonhuman characters"

Arvosana: ★★★☆☆

"Luurankoetsivä ja hänen avustajansa Valkyria Salama jatkavat mielikuvituksellisia seikkailujaan. Sarjan kolmannessa osassa heillä on ratkaistavanaan visainen tapaus: teleporttaaja toisensa jälkeen saa surmansa. Keplo ja Valkyria ryhtyvät tutkimaan tapausta suurmaagin kielloista piittaamatta.

Tilanne mutkistuu yllättäen, kun Keplolle ja Valkyrialle selviää, että jossakin piileskelee itseoppinut luonnonlahjakkuus, teleporttaajapoika, joka saattaa olla hengenvaarassa. Poikaa on suojeltava keinolla millä hyvänsä.

Julmien ja vaarallisten Kasvottomien jumalien paluu näyttää olevan lähempänä kuin koskaan. Hätätilanteessa Keplo joutuu turvautumaan jopa Meriämmän apuun. Valkyrialla on kaiken lisäksi ongelmia peilikuvansa kanssa: se ei ehkä olekaan täysin luotettava apuri. Mutta onneksi Keplon ja Valkyrian huumorintaju säilyy kiperissäkin tilanteissa."

 Luurankoetsivä Keplo Leutokalma on eroitettu etsivän virastaan Pyhätössä. Kun teleporttaaja on murhattu, hän nuuskii asiaa Pyhätöltä salaa. Pian ensimmäisen teleporttaajan kuoleman jälkeen muita teleporttaajia alkaa kuolla toinen toisensa perään.

Keplo ja Valkyria näkevät yhteyden 50-vuotta sitten tapahtuneeseen teleporttaajamurhaan. He menevät järvelle, mistä löytyy kuollut teleporttaaja. Heille selviää se, että henkilö nimeltä Batu surmasi hänet ja hän haluaa avata portin päästääkseen Kasvottomat takaisin tähän maailmaan. 

Totta puhuen, minulle Keplo Leutokalmat ovat aika sekavia kirjoja niiden henkilöhahmojen takia. Sivuhahmoja tuntuu olevan mielin määrin ja harvemmilla heistä on jokin persoonallisuus, etteivät he oikein jää mieleen. Muutenkin kun vielä kaupan päälle kaikilla näillä hahmoilla on hyvin eriskummalliset nimet...

Edellisen osan lukemisesta oli vierähtänyt jokusen aika, joten oli ongelmia muistin kanssa: en oikein muistanut, mitä edellisissä osissa oli tapahtunut. Jotkut asiat kyllä muistuivat mieleen, toiset eivät. Se oli kieltämättä hyvin ärsyttävää.

Tässä osassa Valkyria alkoi ärsyttämään minua. Kun hän kokoajan on kiinni maagikoiden maailmassa, eikä edes viitsi olla päivääkään normaalissa maailmassa ja hän käytännössä on hylännyt perheensä eikä hän edes ajattele sitä laisinkaan. Hän ei enää vietä aikaa vanhempiensa kanssa. Toinen asia oli se kun yksi-näistä-sivuhahmoista-jonka-nimeä-en-muista kertoi Valkyrialle, että hänen ennustaja-äitinsä oli nähnyt hänen kuolevan tässä maagikoiden maailmassa ja ehdotti että Valkyria jättäisi sen taaksensa ja eläisi normaalia elämää. Valkyria vähät siitä välitti ja hän ei uskonut, että hän tulisi kuolemaan. Jospa hän vain harjoittelisi kovemmin ja sanoi tulevaisuuden olevan muuttuva asia. Tuon jälkimmäisen asian kyllä ymmärrän, mutta että harva nyt vähät välittäisi jos joku sanoisi nähneensä sinun kuolemasi. Argh.

Kirja oli kuitenkin ihan okei ja viihdyttävä kirja. Aivot sai heittää narikkaan ja huumori oli mukavaa. Suosittelen lukemaan, jos etsit humoristista aivot-narikkaan kirjaa.

Marissa Meyer - The Lunar Chronicles: Scarlet

(Sisältää juonipaljastuksia kirjasarjan ensimmäisestä osasta, Cinderistä)

Kirjan nimi: Scarlet

Sarja: The Lunar Chronicles #2

Kirjailija: Marissa Meyer
Kustantaja: Puffin
Sivuja: 452
Lukuhaaste: "A book set in the future"

Arvosana: ★★★★★

"Scarlet Benoit's grandmother is missing. 
The police have closed her case. 
The only person Scarlet can turn to is Wolf,
a street fighter she does not trust, 
but they are drawn to each other.

Meanwhile, in New Beijing, Cinder will become the Commonwealth's most wanted fugitive - when she breaks out of prison to stay one step ahead of vicious Queen Levana.

As Scarlet and Wolf expose one mystery,
they encounter Cinder and a new one unravels.
Together they must challenge the evil queen,
who will stop at nothing to make Prince Kai
her husband, her king, her prisoner..."

Kirjasarjan toinen osa, Scarlet, on retelling Punahilkasta. Scarlet Beneoitin isoäiti on kadoksissa ja poliisi on sulkenut tapauksen. Scarlet on siitä suuttunut, sillä hän uskoo jonkun kidnapanneen hänet. Muut uskovat hänen vain paenneen, sillä häntä pidetään kylän outolintuna.

Scarlet tapaa Wolfin, joka on katutappelija. Scarlet uskoo Wolfin tietävän, missä hänen isoäitinsä on ja hän lähtee Wolfin kanssa etsimään hänen isoäitiään.

Samalla aikaa Cinder on pakenee vankilasta päästäkseen karkuun Kuningatar Levanaa. Hän ottaa vankilasellistä mukaansa Captain Thornen, joka oli varastanut laivan jolla he pääsisivät pakenemaan. Cinder ei luota Thorneen, joten hän ei paljasta olevansa Prinsessa Selene. Heidät etsiintäkuulutetaan paostaan maailmanlaajuisesti joten pakosalla olo on vaikeaa. He etsivät keinoa vapauteen ja Throne mainitsee Prinsessa Selenen. He päättävät etsiä hänestä johtolankoja.

Olen ollut laiskalla tuulella, enkä ole jaksanut kirjoittaa tätä kirja-arvostelua. Luin kirjan yli viikko sitten. Katotaan nyt, mitä tästä tulee ja miten hyvin muistan asiat.

Cinder oli mielestäni mahtava kirja ja tämä oli vielä mahtavampi. Edellisessä osassa oli aikalailla ennalta arvattavuutta, mutta tässä osassa sitä minun kohdallani ei ollut. Rakastin tätä osaa vielä enemmän kuin edellistä osaa.

Throne oli ihan mahtava hahmo. Hän pääsi nopeasti tämän kirjasarjan yhdeksi lempihahmoistani (ei sillä että tässä sarjassa olisi paljoa hahmoja. Mutta ihan tosi, Throne on ihana hamo)  Pidin hänen huumoristaan paljon ja sain nauraa hänen reaktioihinsa naishenkilöihiin.

Scarlet oli mielestäni ihan mukava hahmo. Hän on temperameettinen, joka osaa laittaa muille kampoihin. Hän ei tosiaan ole mikään pelokas pieni tyttö, kuten Punahilkka-sadussa. Hän on myös uskollinen ystävilleen eikä hän jätä heitä pulaan.

Kirja oli hienosti kirjoitettu ja nautin sen lukemisesta täysin siemauksin. Jotkin juonenkäänteet tulivat minulle ihan olan takaa. Pidin kirjasta paljon. Suosittelen ihmeessä lukemaan. Jos et ole lukenut vielä Cinderiä (ja silti luit tämän) niin lue ihmeessä se. Kirjassa ei minun mielestäni edes ole ollut mitenkään vaikeaa englantiakaan.

Minulla on ongelma Cressin kanssa. Haluaisin ja en haluaisi lukea sitä. Haluaisin lukea sen, sillä tämä sarja on uskomattoman hyvä ja koukuttava sarja. Ja syy miksi en haluaisi lukea sitä, on se että sarjan viimeinen osa, Winter, julkaistaan vasta marraskuussa enkä usko että sitten millään jaksaisisi odottaa siihen saakka. 

Lukumaraton & Kirjaostos

Valitettavasti en pystynytkään osallistumaan Ystävänpäivän lukumaratoniin. Tulin juuri sopivasti sinä perjantaina kipeäksi ja voimat oli lopussa. Lukemisesta ei tullut yhtään mitään.

Mulla on nyt loma (oikeastaan se on jo ihan lopussa, nyyh)

Joten päätin yrittää "hyvittää" ystävänpäivän lukumaratoonin itselleni ja maratoonasin itsekseni jonkinverran. Sain luettua Scarletin loppuun (Se oli ihana) ja aloittelin vähäsen Keplo Leutokalman kolmatta osaa. (En ole laskenut tarkkaa sivumäärää, paljonko luin yhteensä mutta veikkaisin sen olevan vähän yli 500)

Kävin kirjakaupassa ja poistuin sieltä kirjan kera. Kirjakauppa ja oma kirjahylly kiitti, mutta kukkaro ei. Aluksi en ollut aikeissa ostaa mitään, piti vain katsella kun kerran olin nyt kaupungissa asti. Mutta no, mitenkä nyt kävikään

Tuo Miekkamyrsky tuntuu kovakantisena niin arvokkaalta kirjalta.
Se on korkea, paksu ja leveä. Yksinkertaisesti sanottuna se on iso kirja. Siinä on myös mukana punainen lukunauha.


Tänään suunnitelmissa olisi mennä katsomaan The Imitation Game tätini kanssa. Odotan innolla sen näkemistä.
Mutta mitä teille kuuluu? Onko mitään kummoisempia viikonloppusuunnitelmia? :)